Hallissa jälleen, kivaa! Justus tänään treenaajana. Ja olihan silmiä avaavaa, hyvä!

Alkuun seuraamista, tavoitteena kontaktin pitäminen, pitkiä pätkiä, kehua välillä. Käveltiin kohti seiniä, tehtiin kaikkia käännöksiä ja vaikka mitä. Käsi nyrkissä osan ajasta mahan päällä, kun osan matkasta halusin parantaa paikkaa.
-> hyvä kontakti oli ja tiivistä seuraamista. Ajoittain jopa niin tiivistä että mä meinasin kompastua Justuun kun se lapa osui koko ajan mun polviin... Ei pidä valittaa silloin kun homma toimii, mutta kuitenkin.

Sitten kaukot. Voi plaah, ihan itse olen tämän liikkeen sössinyt!! Elina kommentoi vieressä että ei noin, älä tee noin =D Hih, ja hyvä että olikin katsomassa, koska muuten mä pähkisin vieläkin että mitä mä teen.. Päästiin jopa hyvään suoritukseen viimeisissä toistoissa kun vaan saatiin palkkaus kohdalleen. Justus on siis edistänyt, jättänyt tekemättä ekan istumaan nousun ja mitä vielä... Niin, mä en oo pystynyt menemään metriä kauemmas. Noh, se todettiin että takapalkka ei toimi, Justus pohtii sitä liikaa ja jumittaa = ei nouse ylös. Ja jos nousee, ottaa suun avauksenkin vapautukseksi ja varastaa namin. Noh, ylösnousemista olen sitten palkannut edestä antamalla namin = itse aiheuttanut edistämisen.
-> tekniikka treenit erikseen, ja liikkeen treenaamiseen heittopalkka taakse. Tai appari heittämässä namin.

Pari luoksetulon pysäytystä, mallikkaita. Pitäisi vaan muistaa treenata vielä sitä loppuosuuttakin, kun tänään  testatessa totesin Justun tulevan aika hitaasti sivulle. Eli siihen lisää vauhtia.

Koitettiin metallikapulaa ottaa suuhun, mutta ei se siitä tykkää vieläkään. Kotona vaan täytyy vielä treenata sen nostamista erikseen ja rauhassa.

Muuten Justus olikin koko ajan hallissa ja kiinni jossain tolpissa. Muut treenaajat oli tyttöjä, joten Justulla oli hyvinkin levollinen olo. Sai treeniä rauhassaolosta ja odottelusta, hyvä.

Nuppis pääsi ihan yksikseen agittamaan. Ja olipas se vaan aika hyvä! Tuollaiseksi tehdään vähän sillon tällön vähän jotain satunnaista -agittajaksi siis. Aattelin varmistella ja kertailla tässä syksyn aikana urakalla aiga, kun kesällä on tehty vähän sillon ja tällön säännöllisen epäsäännöllisesti. Käytännössä pitäisi kaikki esteet olla hallussa, mutta esim. pituus voipi olla sellainen mitä pieni pyöriäinen ei koskaan ole edes nähnyt. Ja ohjausjuttuja ei juuri lainkaan. Joten agin edistämisestä hurjasti eteenpäin tulee tokon/tottiksen ohella yksi talven päätavoite. Ei me ihan ehkä kisaamaan tähdätä vielä ensi kesänä, mutta jos vaikka vuoden sisään niin voisi olla ihan realistista jopa.

Ensin tehtiin putki - kepit- pussi - pöytä -yhdistelmää. Alkuun Heidi piti pussin suuta ylhäällä ja tehtiin sitä pari kertaa yksittäin, jotta suoritus muistuisi mieleen. Sitten vedettiin koko setti. Kepit tarvii vielä käden pujottelun apuna, mutta selvä ajatus Nupulla on miten kepit suoritetaan. Oikea puoli (yllättäen) vasenta parempi, mutta ei se vasenkaan huono ollut, kun mä muistin ohjata oikealla kädellä. Pussiin mentiin hienosti, mutta pöytä tuli vähän yllätyksenä. Nuppu kai ajatteli ensin suhahtaa sen alle piiloon... Toinen ja kolmas toisto meni kuitenkin jo mainiosti. Tein ohjaukset molemmin puolin, eli koko setti sekä oikealta että vasemmalta, oli sen verran suora pätkä.

Toisena pätkänä putki - aita - muuri - putki -yhdistelmää. Muuri ensin minien korkeudella, loppuun tehtiin jo maxi korkeudelta. Huippuhyvä, muurin toiselta puolelta katselin kuinka Nuppu hienosti kokosi itsensä ennen muuria ylihyppyyn, selvästi silmillä arvioi, mikä edessä oikein häämöttää. Ja hienoja kaaria se hypätessä kyllä tekee. Ja (tää menee kyllä jo ihan pelkäksi hehkuttamiseksi, mutta kun mä vaan olin niin yllättänyt, kuinka hyvin se oikeastaan jo osaakaan, agi on sillä varmaan geeneissä (kiitos vaan Svantelle ja Elsalle)) tässä pätkässä mun ei tarvinnut enää olla "käsi nenässä kiinni" vaan sain ihan rauhassa juoksennella siellä aitojen sivulla. Nuppu vaan katseli ja kuunteli minne mennä, ja teki mitä käskettiin. Vähän jo luki siis rataakin, hih. Vauhtia ei ole vielä ihan hurjasti, mutta eiköhän sekin sieltä tule. Sen verran innoissaan Nuppis hyppelystä kuitenkin on.

Loppuun vielä puomia ja kepit erikseen. Ja pussi myös ilman pitoa. Ja tehtiin kai odotellessa vähän kontaktitreeniäkin. Sekin alkaa olla jo mallikas.

Ihan lopuksi kun aikaa vielä oli jäljellä, tehtiin Awan ja Jasmin seurana paikkamakuu. Juhuu, Nuppis pysyi puoli sekuntia paikallaan, kauniisti mua tapittaen! Edistystä siis. Tosin muiden treenatessa oli tehty jo odottamista reunalla kytkettynä sekä lyhyitä paikkamakuupätkiä, joten ehkä se pikkuhiljaa alkaa ymmärtää mitä paikallaan oleminen tarkoittaa.

Kyl se vaan on ihana, ja oon oikeastaan tyytyväinen että koirien agitreenit on eri päivinä. Saan ihan rauhassa keskittyä molempiin erikseen ja viettää laatuaikaa yhdessä erikseen! Kivaa! 

Ärrin murrin, hermot menee. On ollut aika rankka viikko, ja tein tänään töitä kotona. Koirat pistin pihalle tuossa pari tuntia sitten, ja hetken päästä kävin hakemassa Justun sisälle, kun se haukkui vähän turhan villisti naapurin kissaa (jota mä en kyllä nähnyt yhtään missään). Kivasti kaikuu tuosta takana olevasta kalliosta tuo haukkuminen, ajattelin säästää naapureita. Hetken kun poika rauhoittui pesuhuoneessa, pistin sille sitruunapannan kaulaan ja takaisin pihalle muiden nelijalkaisten (Nupun ja omien kissojen) kaveriksi. Aattelin et kyllä se siitä, olkoon siellä vaan.

Puhuin työkaverin kanssa puhelimessa kun kuulin että taas se haukkui alkoi ja totesin että tarpeeksi korkeassa vietissä ei taida sittis auttaa ollenkaan (sisällä toimii hyvin, riittää pelkkä näyttäminen). Menin sitten puhelun loputtua ulos. Koirat oli nurkan takana, ja aattelin että on aika kaukainen ääni tuo Justun haukku, ihan kuin ei olis pihalla enää ollenkaan. Ja eihän se sit ollutkaan, *kiroilee*. Naapurin kissaparka oli joutunut kiipeämään puuhun turvaan, ja Justus riekkui ja haukkui siellä juurella. Hain pannan ja menin metsästämään koirani ja vein sen erittäin kiukkuisena pesuhuoneeseen.

Missään ei näy jälkeä mistä Justus on karannut, varmaan sitten hypännyt tuosta 120 aidasta yli tai jotain. Eipä ole ennen moista tehnyt. Nyt vaan pelkään että kun on sen kerran keksinyt niin tekee toistekin... Onneksi tuo meidän tolpat on aika korkeat, niihin saa tarvittaessa laitettua vaikka laudan vielä kiinni.

Mutta enemmän mua ärsyttää tuo kissojen jahtaaminen. Justulla onn nimittäis ulkoilleessaan oikein mainio kissatutka. Sen olemuksesta näkee heti kun se vaan on haistanutkin kissan. Pää nousee korkealle ja askelluksesta tulee täpäkkä. Tässä vaiheessa mä alankin jo komentamaan, ja jos kissa ei ole näköetäisyydellä, Justus lopettaa. Myös kaukana, paikallaan olevan kissan ohittaminen on tähän mennessä onnistunut suhteellisen hyvin. On se silloinkin skappina, mutta jos sanoo riittävän tiukasti ja riittävän ajoissa, että anna olla, mennään ohi, tyytyy Justus vaan vilkaisemaan kissaa. Mutta annas olla jos kissa erehtyy liikkumaan ja juoksemaan karkuun. Sitten mesotaan ja haukutaan, riekutaan ja mellastetaan. Palauttaminen vaatii tiukan istuttamisen eteen, ja minuutin tuijotuksen silmiin. Vähintään. Ja vastakkaisen kulkusuunnan kuin missä kissa on ollut.

Kotona on kaksi kissaa, mutta se ei näköjään takaa sitä että kissoihin olisi totuttu tai ettei niitä voisi jahdata. Meillä otetaankin vastaan neuvoja miten tuo saataisiin loppumaan, tai edes hillittyä niin että saisi käskyn alle... Jotakin on jo kokeiltu, mutta kun itsellä tuntuu menevän tässä asiassa nyt hermot kerrasta, niin koirakaan ei kuuntele. Blaah. Kyl tää tästä, kunhan vaan lasken noin sata kertaa kymmenestä nollaan. Kivaa viikonloppua immeiset!

Mentiin jälkiryhmän kanssa oikeeen isolle pellolle tekemään jälkiä. Pelto oli juuri niitetty, joten siellä oli tosi hyvät olosuhteet. Nuppikselle päätin tehdä kulmat ekaa kertaa, ja laittaa kepin vain jäljen päähän. Itse jälki oli kolmen sivun laatikko, kaksi kulmaa siis vasemmalle. Merkkasin kulmat tikuilla vähän ennen käännöstä, nakkia n. 10 askelta ennen ja jälkeen kulman. Muutenkin laitoin enemmän nakkia kuin metsään, koska pellolla vauhti tuppaa Nupulla kasvamaan. Nakeilla toivoin sen hieman jarruttelevan mutta itsekin sain kyllä jarruna toimia.

Jälki eteni vauhdikkaasti, nenä kävi kovasti. Vähän alussa liideltiin jäljen molemmin puolin, mutta eteni kuitenkin hyvin. Kulmaa lähestyttäessa jarruttelin kevyesti, jotta Nuppu varmasti ehtisi haistaa mihin mennä. Ja sinnehän se kääntyi, vasemmalle minne pitikin. Heti kulman jälkeen kuitenkin jäi pyörimään ja otti vähän taaksepäin. Löysi jäljen kuitenkin uudelleen ja edettiin toiselle kulmalle, joka sujui mallikkaasti.

Jäljen lopussa Nuppu yllätti mut. Ihmettelin miksi se jäi seisomaan paikalleen, ja kun kumarruin katsomaan, oli jäljen loppukeppi siinä edessä! Mä muistelin että se olisi ollut vasta seuraavaan mättään edessä (kun ne kaikki näyttää samalta, eikä tikut riittäneet merkkaamiseen), mutta mun pikkukoira tiesikin paremmin. Tosi hyvä, eka kerta kun Nuppis oma-aloitteisesti ilmaisin kepin noin selvästi. Ei niinkuin toivoisin (saisi ottaa suuhun ja tuoda), mutta tyylipisteitä ei onneksi jaeta. Ja toisaalta, tuo seisominen voikin olla ihan hyvä juttu, täytyy pohtia.

Jäljen loputtua olin kyllä itse sitä mieltä että työskentely olisi voinut olla tarkempaa, jotenkin mun ideaalinen kuva jäljestämisestä on FH-jälkimäinen, mennään tasaisesti ja nuuskitaan jokainen askel. Mutta eihän se metsäjälki mee silleen... Onneksi jälkeä seuraamassa olleet Harri ja Kaisa kertoivat oman näkemyksensä näkemästään ja Nuppu saikin hyvää palautetta. Kaisa oli nähnyt Nupsin nenätyöskentelyä viimeksi kevätkesällä, ja on parantanut siitä. Nenä pysyy maassa, ilme on oikeanlainen. Mäkin oikeen iloitsin perässä kulkiessani kuinka Nupsin häntä heilui matkalla, hih. Pikkuinen osaa kuin osaakin jäljestää, vaikka kyllähän mä sen tiesin, mutta osaamisen taso vaan oli vähän kysymysmerkillä.

Nyt siis
- keppien ilmaisutreenejä
- kulmia, vähennetään suht pian nakkien määrää
- ja muutenkin jatketaan valitsemallamme tiellä, eli pitäis alkaa aikuisten OIKEESTI treenaamaan urakalla sitä tottista!!!
(- ja mietitään josko Justus alkaisi tekemään FH-jälkeä, koska pellolla on kivaa!!!)

Hetkeen en treeneistä olekaan mitään kirjoittanut. Viralliset treenitkin on olleet tauolla jo pari viikkoa, ensi viikolla jatketaan taas hallissa. Jotenkin salaa toivoin että viralliset treenipäivät olis vähentyneet kolmesta kahteen, mutta toisin kävi: neljänä päivänä viikossa (niin kauan kuin on jälkikelit) mennään treenaamaan.. Houh, tiukka talvi siis tulossa, jotain tuloksiakin voisi kuvitella tuolla treenillä saavutettavan.

Mutta tässä pikainen kooste viime aikojen etenemisestä:

Jäljet
Nuppikselle tehty useammatkin jäljet viime viikkoina, sekä metsään että pellolle. Keppien kanssa edelleen takkuilee, löytää ne kyllä kun kotona treenataan, mutta jäljellä tehdyt "eläinkokeet" eivät ole oikein kantaneet tulosta. Eläinkokeilla olen ajanut takaa sitä, onko typyllä mitään hajua niistä kepeistä vaiko ei. Eikä oikein ole, ellen sitten himmaa vauhtia ja vähän näytä. Sitten tökkää keppiä, mutta tyyliin "joo joo, on keppi, mutta mun pitäis mennä jo kovaa vauhtia tonne eteenpäin mutsi!" (hmm, lamppu syttyi, käytänkin keppitreeneissä käskyä keppi, onko tässä syy, kun jäljellä on jälki...?)

Muuten Nuppis on kyllä edistynyt. Namia en ole käyttänyt juuri lainkaan, keppien jälkeen oon laittanut pari, ja muutaman sinne tänne. Mutta ne tuntuu pienen nenää häiritsevän, jää pyörimään ja etsimään mistä herkun haju tulee. Jäljen rytmi siis katoaa. Kulmia en oo vielä yrittänyt, kaarteita ollaan jonkin verran. Tänään mennään pellolle, treenisuunnittelma vielä hakee muotoaan, josko tekisi *taas* eläinkokeen, ja jättäisi namit kokonaan pois.. Tai tekis päin vastoin ja kulmatreenin namien kanssa.. Joka tapauksessa keppejä en tänään sinne yritäkään laittaa.

Justus teki kanssa yhden peltojäljen, siltäkin vois namit jättää ihan kokonaan pois. Loppupätkä meni hienosti, kun ei tarvinnut heinikosta etsiä namppoja. Nosti kepit paremmin kuin Nuppu.


Tokoilut
Vkl otin pitkästä aikaa jotain suunnitelmallista (satunnaisia kahden minuutin treenejä ei jaksa muistaa raportoida), hetken mielijohteesta tosin. Lauantaina oltiin porukoilla ja niillä on iso nurmikenttä. Siellä sitten tein Justulla testin pk-seuraamiskaaviosta ja eteenmenosta. (Mä harrastan näitä "eläinkokeita" nykyään, huh.) Seuraamisessa huomasi sen kestävyyden puutteen, kontakti tippui mutta jolkotteli siinä sivulla, palautti kyllä suhinalla hetkeksi.

Eteenmeno oli ihan paras, lähti ajatuksesta että kokeilen miten Justus reagoi kaukaa tulleeseen maahan käskyyn, koska sitä ei olla koskaan treenattu/käytetty/tarvittu. Tein treenin Ruutu-tyyliin, eli kävin näyttämässä mihin pitää juosta, annoin käskyn eteen. Justus juoksi just sinne minne piti, kuuli kyllä mun käskyn "maa" mutta porukoiden puuhommista tulleen häiriöäänen vaikutuksesta juoksi ihan täpöllä takas mun luo. Uusinta, ja meni just niin kuin piti. Aika taitava poitsu! Tehtiin sit vielä pari luoksetuloa ja jotain muuta hömppää.

Nuppis teki seuraamista, luoksetuloa ja kaukojen maa-seiso-vaihtoja. Nuppis ei kyllä oikein osannut keskittyä, ja tarjosi taas kaikkea mahdollista kuin sitä mitä piti tehdä. Mutta pienellä oli kivaa :)

Palkkana oli molemmilla pelkkä lelu, joka toimi hienosti. Tai no, Nupun viretilaan olis kyllä namit toimineet paremmin, olis vähän rauhoittunut.

Su tein molemmille sitten sisällä kapulan pitoa, istu-maa-vaihtoja, luoksetulon stoppeja... Justus näytti mallia Nupsille ja pienen päässä kävi selvästi raks raks, koska kapulan pito tuntui loksahtavan. Nuppu nimittäin sylkee kaikki samantien ulos, ellei kyseessä ole leikki. Nuppu onkin tästä syystä treenannut myös viimeiset pari viikkoa tavaroiden luovutusta käteen asti... Niin ja paikkamakuu tuottaa tustaa, siinäkin veikka koitti näyttää mallia, mutta Nuppu ei oikein pysy. Nyt tässä kirjoittaessa mietin että pitäiskö koittaa vaihtaa Paikka-käsky Odota:ksi... Se on meillä nimittäin se millä käsketään odottaa eteisessä kun tullaan lenkiltä jne. Ja sillä Nuppu pysyy, hmm... Täytyy testata tääkin.

* * * * *

Näin meillä. Harmittaa kun agin MM-kisat jäi näkemättä monen sattumuksen summana. Mutta ehkäpä toiste sitten. Onneksi tiedossa on muutakin kivaa: Tiistaina mennään pitkästä aikaa moikkaamaan Elsaa ja Pirjoa, ja saadaan Hämeenlinnan seudun tuorein aussivahvistus, Daco, myös mukaan! Kivaa kun tulee uusia koirakavereita! Dacon ensikohtaaminen Justun ja Nupun kanssa sujui pari viikkoa sitten ihan hyvin, mitä nyt pieni pelästyi isoa ja mustaa korkealta loikkaavaa Justua ja meni piiloon todella matalan auton alle, hih... Nuppis oli kivempi, mutta turvallisempaa oli tarkastella tilannetta äipän jaloista :)

Elokuun alussa käytiin Rymättylässä, Koirankoulutuspalvelu Koirataidon tilalla harjoittelemassa lampaiden paimennusta. Justus oli lampailla toista kertaa, Nuppu ihan ensimmäistä. Videot löytyvät täältä.

1) Pyöröaitaus
Ensimmäinen harjoitus oli tutustumista lampaisiin pyöröaitauksessa. Kierrettiin sitä ensin ulkopuolella, ja kun rauhoituttiin, mentiin sisäpuolelle.

Nuppu oli ensin ihan ihmeissään ja haukkui aikalailla. Tottui tilanteeseen kuitenkin suhteellisen nopeasti. Sisäpuolellakin kesti hetken rauhoittua, mutta päässä raksutti selvästi että jotakin noille lampaille pitäisi tehdä. Harjoiteltiin ihan vaan lampaiden kiertämistä, maahanmenoa ja ajamista.

Justun kanssakin kierrettiin aitausta tovi, ja otettin heti paimensauva käyttöön. Äijä kun piti laittaa ojennukseen ennen aitaukseen menoa, ja kävi aika kierroksilla lampaat nähtyään. Sisälle menoa harjoiteltiin tovi, sinne kun ei mennä ilman lupaa, ja silloinkin rauhallisesti. Sisällä aitauksessa J kuitenkin tuntui olevan hyvin kärryillä miten lampaiden kanssa käyttäydytään ja mitä niille tehdään.


2) Kuljetus
Toinen harjoitus olikin sitten jo haastavampi, lampaiden ajoa koiran ollessa liinassa niin että lampaat pujottelivat kolmen esteen välistä laitumen toiselle puolelle ja toisin päin takaisin. Mitään saumaa tämän suorittamiseen ei kummallakaan ollut, mutta tarkoitus olikin havainnoida lampaiden käytöstä.

Nupun kanssa taidettiin saada pujottelua parista välistä, ensimmäisenä kun mentiin niin kesti hetken itsekin tajuta miten tämä oikeastaan pitäisi suorittaa..

Justun kanssa homma kaatui melkein siihen että mulla ei ollut voimia pidellä sitä liinassa... Ei siis pysytty lampaiden perässä, ehditty sinne missä olisi pitänyt olla jo aikaa sitten :)


3) Tasapaino
Kolmas harjoitus tehtiin kaksi kertaa lampaiden ollessa pyöröaitauksen sisällä. Tarkoitus oli että koirat löytäisivät tasapainon.

Nuppu alkoi olla jo aika väsynyt, ja sen kanssa kierrettiin aitausta opetellen suuntia. Nuppu taisi myös ottaa paimensauvan käyttämisestä vähän itseensä.. Tasapainoon Nuppu kuitenkin tuntui pyrkivän, vaikkei sen merkitystä ihan kokonaan tajunnutkaan. Tasapaino ja seisomaan pysäytys saatiin kuitenkin onnistumaan molemmilla kerroilla lopussa. Toisella kerralla Nupulle piti käydä jo lampaita vähän siirtelemässä, koska mielenkiintoa paikallaan oleviin lampaisiin ei väsyneenä enää ollut.

Tässä harjoituksessa Justulla oli vauhti päällä, sinkoili sinne tänne ja kierteli aitausta villisti juosten. Paimensauva oli tosiaan tarpeen. Sinkoilu taisi kuitenkin olla Justus tapa vaan huilata välillä. Ensin Justulla ei tuntunut olevan ajatustakaan tasapainosta, mutta kun se sen löysi niin ei tahtonut tulla lainkaan pois. Niinpä perään lisättiin vielä liina, jotta poika saatiin kiinni =)

Mutta paimentaminen oli kaikin puolin tosi mukavaa, ja seuraavan kerran mennäänkin jo marraskuussa! Sitä ennen pitäisi tehdä harjoituksia, hitaasti kulkemista,vahvistaa maahanmenoa ja ja ja...

Lopuksi vielä pari kuvaa.

Nupun kanssa käytiin tänään opiskelemassa BH-kurssia. Tai oikeastaan enemmän opiskelin minä. Käytiin läpi seuraamiskaaviot, liikkeestä istumiset ja maahanmenot sekä luoksetulo. Siis vain me ihmiset käveltiin ja laskettiin askelia vuorotellen. Samaan aikaan joku koirista oli paikkamakuussa.

Nupun paikkamakuu oli katastrofi, mä kuvittelin että pysyisi paremmin, mutta näköjään arvioin väärin. Ensimmäinen setti oli ehkä 20s, sitten ruvettiin nousemaan heti kun otin pikkuisen etäisyyttä. Siinä se loppuaika menikin, lopulta jäin ite seisomaan Nupun viereen ja kehuin kun pysyi maassa.

Eli siis rupeamme työstämään tätä oikein urakalla. Tehtiin vielä erikseen toisella kentällä treenien lopuksi.  Heidi ja Fiukkis kentän toisessa päässä häiriönä samalla teemalla ;) Ekan 30s N pysyi, ja ehdin palkata. Ajattelin ottaa vielä uuden, lyhyemmän setin ja sehän meni sitten ihan ahnehtimiseksi ja treeni piloille. Pääsin 7s asti ja tyttö nousi. Blaah. Tehtiin toistoja varmaan 20, kunnes sain Nupun pysymään sen 5s ja palkattua. Houh, kylläpä ärsytti sen jälkeen. Mutta tietää mitä treenaa talvella...

Henkilöryhmä namin avulla jees, mutta pysähtymisen ja palkkaamisen jälkeen loikkasi Annen päälle. Tähan siis vielä lisää kestävyyttä, ja siedätystä ihmisten ympärillä jotka on edelleen niiiiin ihania. Seuraaminen muuten ihan ok, käännökset on alkaneet vähän hahmottua, mutta helposti pistää pyllyn maahan.

* * *

Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä agilitya, kontakteja, keppejä, takaakiertoa ja välistävetoja. Hyvä tyttö.

Iltalenkillä treenattiin hihnakäyttäytymistä ja BH:n kaupunkiosuutta. Naksu ja palkka nätistä kävelystä, koirien, lenkkeilijöiden sekä pyöräilijöiden ohittamisesta sivulla. Kontaktia en vaatinut, mutta sivulla piti pysyä ilman että hihna turhaa kiristyi. Hyvin meni, ja loppulenkistä päästiin jo pitkiä pätkiä ettei hihna kiristynyt kertaakaan. Tehokuuri siis päälle, ja tämäkin saadaan kuntoon. Vihdoin ;)

Treenattiin kehässä juoksua ensin torstaina, tällä kertaa esittäminen meni taas hyvin. Ravit meni nappiin ja muutenkin jäi hyvä fiilis.

Hyvinkään näyttelyssä oltiin sitten lauantaina. Tuomarina Päivi Eerola, joka arvosteli Justun EH PU4:ksi seuraavin sanoin:


Mun mielestä Justuun ihan osuva arvostelu. Huomiseen olisi aikaa miettiä mennäänkö Hämeenlinnan ryhmikseen...

Torstaina alkoi Justun näyttelytreenit. Justus on sopivasta ilmoitettu muutamaan näyttelyyn nyt syys- ja lokakuussa, joten koulutus tuli juuri sopivaan rakoon. Nuppukin olisi voinut osallistua, mutta kun ei tuolla turkilla tän vuoden puolella mitään näyttelyitä käydä, niin jätetään neidin treenitkin suosiolla ensi vuodelle (ja treeniryhmä olis vielä molemmilla ollut sama, joten mun olis pitäny kloonata itseni).

Justus muisti yllättävän hyvin mikä homman nimi onkaan. Peitsiä tuli vaan parissa kohtaa, seisoi nätisti ja käyttäytyi muutenkin hienosti. Ravaaminen ei ollut yhtä vauhdikasta kuin ennen, tai sitten mä vaan on alkanut juosta kovempaa ja Justus jää jälkeen (so not true!) Sitä täytyy siis pohtia...

Tänään olikin sitten oikea näyttely Porvoossa, ja käytiin pyörähtämässä kehässä. Jouduin ihan yksin matkaan, joten jännitti aika tavalla. Kaisa antoi onneksi viime hetken puhelintukea, heh. Saatiin EH1, eriä ei uroksille ruotsalaisen tuomarin, Göran Bodegårdin toimesta edes jaettu. Ihan täysin en ole vielä tulkannut tuota arvostelua, mutta alkaa lauseella "Maskuliininen, kaunis, tyypillinen koira." Hyvät liikkeet sivusta , kaunis turkki... Eli siis piti Justusta, mutta jokin ei ihan mennyt kohdalleen. Mun mielestä se jokin oli liikkeet, esittäessä ei ravit menneet ihan kohdalleen, tuli laukkaa ja peitsiä... Mutta tyytyväinen oon kuitenkin. Hyvä Huttunen!

Kuvat: Jani Ruusunen