Nuppis hoidatutti itseään fysioterapeutilla. Voivoi, olihan tyttönen taas hurjan jumissa. No, hoitoaika on pitkittynyt, joten minnekäs se jumitus sieltä itsekseen häviäisi. Eniten aristaa vasenta puolta rintarangasta, olkavarren yläpuolella olikin oikein kunnon muljuva möhkylä, joka oli hurjan kipeä, ja on ollut sitä jo pitkään. Lannerangan ympärystä oli myös jumissa.

Yllättävän nätisti neiti jaksoi olla, mutta olihan se aikamoista vääntöä välillä. Selkä oli arka, ja mitta alkoi täyttyä kovin nopeasti. Hyvin kuitenkin sieti hoitoa.

Mennään torstaina jo CT-kuvauksiin. Sen jälkeen saadaan taas lisää tietoa missä mennään. Ensi viikon perjantaille on varattu uusi fyssariaika. Siihen mennessä CT-kuvausten lausunnot ovat varmasti tulleet, ja saadaan sieltä saatujen tietojen pohjata hoitosuunnitelma, jumppa-, hieronta- ja venyttelyohjeita kotiin.

* * * * * * *

Justus tulee kotiin viikonloppuna, hurraa. Poitsua onkin ollut jo ikävä, vaikkakin kotona on ollut ihanan rauhallista. Nuppu kun on niin erityyppinen, Justus tahtoo reagoida jokaiseen liikkuvaan otukseen (näin kertoo myös hoitopaikka...).. Nuppis vaan ihmettelee, saattaa vähän murrata tai haukahtaa mutta lopettaa heti kun sanotaan että riittää.

On kyllä sinänsä ollut ihan mukavaa viettää Nuppiksen kanssa laatuaikaa, ensimmäinen kerta kun ollaan neidin kanssa oltu näin pitkä aika ilman Justua. Vaikka Nupun jo suht hyvin tuntee, niin kyllä tänä aikana on oppinut muutamia asioita lisää neidin sielunelämästä :)

Justus-poika täyttää tänään komiat neljä vuotta. Iso ja aikuinen miäs jo! Siltä se on tässä viime aikoina tuntunutkin; "kuuloa", ajatusta jä järkeä on (ainakin joihinkin asioihin) tullut paljon lisää.

Justus viettää synttärit pakosalla eli hoidossa lomaillen. Ehkäpä siellä on jotain herkkua tarjolla tänään, mutta huomenna mennään sitten paketin kanssa poitsua moikkaamaan. Ja käydään pitkällä lenkillä. Mieluisin "lahja" on varmaankin isin näkeminen pitkästä aikaa, Justus kun ei vielä tiedä että lauman miestasapaino ei kauhean kauaa ollut vajaa :)

Näin pienestä....

... on tullut näin ISO ja komea!!

Onnittelut ja rapsut myös veljille ja siskoille!!

Meidän lauma viettää rauhallista Juhannusta kotona, ehkä käydään lauantaina katsomassa kavereiden mökkeilyä. Jani palautuu työmatkasta, minä muuten vaan töissäkäymisestä :)

Tässä pari kuvaa nöppösistä alkukesästä.

Taavi tantti-rantti tykkää ulkoilla koirien kanssa aitauksessa.

Nuppu Nenänen ja takapihan voikukkameri.

Nuppusen aurinkosiristys <3

Totinen Justus Huttunen.

Vähän jo lämpenee... Edessä maailman rakkain lelu, tennispallo.
Taustalla mun hieno uusi komposteri!!

Nuppu oli parina päivänä mukana töissä. Pienellä oli oma häkki ja tyyny, mihin olisi voinut käydä tutumaan, mutta äiteen jaloissa pöydän alla oli paras paikka.  Työkaverit tykkäsivät Nupusta kovasti, Nuppu heistä ehkä vielä enemmän =)

Justus lähti eilen illalla porukoille, ja jäi sinne huulu mutrulla kun sanoin että moimoi, nähdään myöhemmin. Hetken oli ihmetellyt, mutta metsälenkin jälkeen rauhoittunut. Tänään suuntasivat mökille juhannukseksi, siellä Huttunen pääsee kirmaamaan, ja luulenpa että viihtyy aikasta hyvin siellä vedessäkin...

Lauman urostasapaino palautuu kuitenkin pian taas kohdalleen, sillä Jani tulee Brasilian työmatkalta tänään illalla kotiin. HURRAA! Nuppu on jo monta kertaa kääntynyt ovelle kun oon sanonut että enää niin ja niin monta tuntia ja isi on kotona (mitäh, ei meillä tunteja lasketa, ehei ).

Miuku n. 1.5.1999 - 4.5.2009

Miuku-kissamme täytti vappupäivänä 10 vuotta, mutta päätti jo vappuaattona, että synttärit jäisivät viimeisiksi ja niitä juhlittaisiin hieman eri tavoin kuin olin ajatellut...

Tulin töistä kotiin ja ihmettelin lattialla olevia limaisia oksennuksia. "Syyllinen" selvisi illemmalla, kun Miuku oksensi moneen otteeseen. Ei syönyt ja nukkui pitkälti koko illan. Yön aikana Miuku oksensi monta kertaa ja mutta lopulta rauhoittui lempipaikalleen tyynyni viereen nukkumaan. Aamusta Miuku oli jo tosi huonokuntoinen, vaappui kävellessä, ei syönyt eikä juonut. Pikainen soitto pieneläinhoitajaystävälle, että mitä tehdä (kiitos Anu), ja päätin mennä päivystävälle.

Päivystävä ei voinut tehdä juuri mitään. Antoi nestettä ihon alle ja totesi että munuaiset ovat aika turpean oloiset, mutta hänellä ei ollut laitteita millä tehdä testejä. Saatiin nestemmäistä hätäruokaa ja mentiin kotiin katsomaan miten ilta menisi. Mikäli tilanne huononee, oli ajatukseni lähteä Aistiin tms ajelemaan. Kotona Miukulle ruutalla hätäruokaa ja vettä tunnin välein. Illalla Miuku vaikutti pirteämmältä, samoin seuraavana aamuna.

Päivystävän kehoituksesta etsin kuitenkin lauantaina lähistöllä auki olleen pieneläinklinikan, ja ajettiin Hyvinkäälle. Miukulta otettiin verikokeet ja ne olivat aika kurjat. Munuaisarvot niin korkealla, ettei eläinlääkäri ollut koskaan nähnyt. Haima-arvot myös koholla. Saatiin lääkkeitä, mutta ell totesi että Miuku ei välttämättä selviä. Olisinpa tässä vaiheessa tajunnut jo laittaa pelin poikki.

Noh, sunnuntai kotona oli taas parempi, annoin Miukulle lääkkeitä ohjeiden mukaan sekä edelleen vettä ja geelimäistä ravintoa tunnin välein. Maanantaina menin vasta oman eläinlääkärimme vastaanotolle. Otettiin uudet verikokeet, joita laite ei voinut edes lukea, niin huono tilanne oli. Takaraivossa tiesin jo mennessämme miten tulisi käymään, mutta onneksi ell puki ne sanoiksi: Eiköhän lasketa Miuku paremmin hiiriapajille.

Ja niin Miuku nukutettiin ikuiseen uneen.
Voi Miuku-pieni minkä teit.... Niin yllättäen ja puskan takaa tuli tuo Miukun munuaissairaus, niin kuin kissoilla ilmeisesti lähes aina. Suru on edelleen kova, mutta Miukulla on pilvien reunoilla monta kaveria joiden kanssa telmiä.

Miuku oli Janin ja minun ensimmäinen lemmikki, yhdessä haimme sen toiseen kotiimme löytöeläinkodista. Miuku oli suloinen, ja siitä tuli muiden eläintemme äitihahmo. Kaikista se huolehti, jokainen sai osansa Miuku-mamman huolehtivista kuononpesuista, vielä viimeisiin päiviin saakka.

Vanhan kodin "kissahäkki" oli Miukun mieluisa kiipeilypaikka.

Välillä mahduttiin jopa samaan kuvaan, ihan hetkeksi edes.
Justus ei ehkä arvostanut tätä kuvaa :)

Miuku söpöilee ilta-auringossa <3

Mikäli Miuku oli kateissa, löytyi neiti yleensä pensasaidan juurelta :)

Hei hei Miuku, nyt saat luvan kanssa kantaa hiiriä sisälle!!

Niin siinä sitten kävi
Viime viikolla sain röntgenlääkärin lausunnon sekä vielä neurologin mielipiteen Nupusta YESsillä otetuista röntgenkuvista. Lausunto oli seuraava:

• rintanikamien 10.-11. väli on kapeampi kuin viereiset, kapenee kiilamaisesti ylöspäin.
• fasettinivelten ympärillä uudisluumuodostumaa (artroosimuutos = nivelrikko)
• päätelevyjen ja fasettinivelten ympärillä nähtävissä skleroottisia muutoksia (=luutihentymää)
• ristiluu nousee lievästi dorsaalisesti (=ylemmäs) verrattuna lannerangan L7-nikamaan. Lumbrosakraalivälissä on vähäistä ventraalista siloittumaa (spondyloosia?)
• lisäksi colon (=paksusuoli) laskee normaalia jyrkemmin lumbaari-imusolmukkeen alueella.
• suositellaan keskiselän ja lumbosakraalivälin tarkempia tutkimuksia CT- tai magneettikuvauksella.
  
  (Vihreät mun omia lisäyksiä/suomennoksia)

Neurologin mukaan tuo nikamavälien kapoisuus ei ole merkittävä löydös, se saattaa olla normaalistikin kapeampi. Tämän takia ei todennäköisesti ole mitään ongelmia välilevyissä esim. välilevytyrää. Mutta varsinainen löydös ja kipua aiheuttavat tuo nivelrikon alku sekä siloittuma.

Että sellaista. Ei siis mitään hyviä uutisia. Viime viikko meni aika pitkälti näitä sulatellessa ja se taitaa jatkua edelleen.

Miten tämä nyt sitten vaikuttaa Nuppuun?
Noh, ulospäin ei näy mitään. Nuppu ei toistaiseksi kipuile (jatkuvaa selän lihasjumia lukuunottamatta) tai muuta, joten siinä mielessä ei ole ns. syytä huoleen, jos niin nyt tässä vaiheessa voi asiaa hieman keventää. Tämäkin sulkee osittain välilevyjen ongelmat pois, koska ne yleensä ilmentyvät selkeinä kipuina, sen näyttämisenä sekä ontumisina.

Tällä hetkellä hoitona on fysioterapia. Lääkkeitä ja leikkauksia emme näillä tiedoin tarvitse, mutta sekään ei tietenkään ole poissuljettua. Tarkempiin tutkimuksiin menemme vielä heinäkuussa (CT- tai magneetikuvat), ja mikäli sieltä jotain esim. leikkauksella hoidettavaa löytyy, niin sitten katsotaan sen mukaan.

Agilitya emme enää harrasta, ehkä teemme jotain pikkujuttuja rimat maassa omaksi huviksi joskus. Tokoa ja jälkeä toki, mutta PK-tottista pohdin vielä, A-esteen sekä metrisen hypyn takia. Aika näyttää. Mutta joka tapauksessa kaikki treenit tehdään hyvän lämmittelyn jälkeen ja lopuksi jäähdytellään hyvin. Fyssarilla hoidetaan nyt aluksi noita lihasjumeja, ensimmäinen kerta on kesäkuun lopussa.

Olen hirveän tyytyväinen, että päätin hoitaa kaiken "saman katon alla" YESsillä, koska lääkärit ja muut voivat keskustella keskenään ja saavat samat tiedot. Meidän ell on ollut tosi ystävällinen ja kysellyt monien mielipiteitä, ja sitä myöten saadut lausunnot on selkeyttäneet tilannetta. Mutta kyllä ketuttaa, voi h******n prkleen #%&%&!!!!!!!! 

* * * * *

Perjantaina käytin Nupun ns. muuten vaan eläinlääkärillä. Viikolla huomasin että hännän tyven karva olivat pariin otteeseen ihan märät, Nuppu oli kalvanut pyllyään. Heräsi epäillys, ovatko anaalirauhaset tyhjentyneet normaalisti. Mentiin varmuuden vuoksi lääkäriin, joka sitten tunnusteli ja tyhjensi täynnä olleet rauhaset. Lisäksi otettiin pissanäyte, kun limakalvo oli hieman ulkona ja punoitti. Näytteessä näkyi vähän verta, mutta sille tiesin jo selkeän syyn joka varmistui lauantaina: Justun tokokisasuorituksen aikana Nuppu päätti aloittaa juoksut :) Onneksi auto oli sivussa ja tarkistin neidin ennen kuin olisin vienyt sen kentän reunalle

Alkuviikko ollaan kotosalla, Nuppu matkaa mun kanssa töihin päivisin. Loppuviikosta Justus lähtee porukoille hemmottelulomalle. J on kyllä huomannut että sisko on entistäkin ihanampi, mutta pääasiassa antaa olla rauhassa. Pari kertaa on vähän koittanut lämmitellä leikkimään korvat päätä myöten käännettyinä. Nuppu on kyllä tarkka tyttö ja kääntää pyllyn pois jos Justus alkaa tungetella. Lisäksi Justus on ollut hyvin kuulolla jos mä käsken sen lopettamaan. Täällä elellään siis suhteellisen rauhallisesti, toistaiseksi ainakin.

Käytiin Justun kanssa koittamassa oman seuran tokokokeessa AVOa uudestaan. Tiesin kyllä että maksettu harjoitus on todennäköisesti edessä, koska erinäiset asiat ei vaan pelitä kisatilanteessa. Yhdellä sanalla kestävyys. Ja voin kyllä edelleen ihan katsoa peiliin ja etsiä syyllistä, tänä keväänä on vaivannut kauhea motivaatio-ongelma, osittain sen selittää tuo omassa mahassa kasvava salamatkustaja ja sen aiheuttama suunnaton väsymys... Seliseli. Mutta maksetut harjoitukset on "kivoja", tietäähän mitä tehdä.

Tuomarina Riitta Räsänen, tuomariharjoittelijana Jaana Tala.

Paikkamakuu 0
Ei vaan kestä painetta tai jotain. Nousi heti ylös kun lähdin piiloon. Oli jossain vaiheessa jo lähdössä mun luokse mutta päätti sitten ilmeisesti että se ei olekaan sallittua ja istui takaisin. Mun palatessa oli tosi hermostunut, väisteli katsetta, käänteli päätä ja nuoli kirsua. Tiesi ettei nyt ihan putkeen mennyt. No mutta pysyi siellä rivissä, onhan sekin jo puoli voittoa. Käytin pisteiden mietinnän ja annon ajan hyödyksi, pistin maahan ja silittelin rauhassa kylkiä.

Seuraaminen 9
Meni kuulemma hyvin, musta ei. Kontakti ties missä, oli väljää... Mutta kai se sitten näytti kauempaa paremmalta.

Maahanmeno 8
Seurausosio taas hyvä, mutta maahan menee hi-taas-ti.

Luoksetulo 5 ("kiltti vitonen")
Justus teki taas iloloikan seisomisen sijaan. Itse tajusin että matka taitaakin oikeasti olla pidempi kuin ollaan harjoiteltu... Ja mä sain sapiskaa leveästä haara-asennosta, ja siihen asettautumisesta. On kuulemma liian selkeä merkki koiralle (?). Pysyn kuulemma varmasti pystyssä jalat lähempänä toisiaan. Jaa.

Seisominen 8,5
Seuraaminen taas jees, mutta ei pysähdy täpäkästi, otti pari askelta. Mutta ei kääntynyt ohittaessa, hiphurraa, jotain ollaan sentään saatu treenattua kohdalleen!!

Nouto 5 (tääkin tais olla taas kiltti 5)
Hienosti kapulalle, tosin taas vähän liian saalistaen. Nosti ja lähti tulemaan, mutta päättikin taas juosta mun ohi. Kiersi oikealle puolelle ja tiputti kapulan maahan ja tapitti mua. Nostin kapulan itse. Ja taas sain sapiskaa, kapulaa ei saa heittää niin että vie sen ensin eteen, sitten taakse ja eteentullessa irroittaa. Tämäkin oli liian selkeä merkki koiralle... Pitää heittää eleettömästi. Varmaan teen treeneissä pelkkiä heittoharjoituksia enkä mitään muuta, prkl.

Kauko-ohjaus 0
Ekaan istumiseen kaksi käskyä, ja taisi tulla toiseenkin istumiseen kaksi eikä silloin noussut vaan jäi maahan.

Estehyppy 0
What the....? Ikinä käynyt näin! Siis yleensä Justus hyppää esteen sivuun oikealle, nyt vasemmalle. Katsoi liikkuria epäilevästi ja totesi että apua pelottaa, ja tuli esteen sivusta mun luo, vaikka selkeä näköyhteys oli esteen yli ja normaalisti hyppää vaikka paikaltaan jos on tarvis. Ja hyppyynkin piti sanoa kaksi käskyä, se oli kyllä mun moka, sanoin valmis, vaikka koira ei ollut. Mutta tää kyllä harmittaa, koska yleensä menee hyvin vaikka olis kuinka ohi esteen.

Kokonaisvaikutus 8
Tekee hyvin, mutta uunottaa ohjaajaa aika ajoin. Aijaa, ihan tosi.

Yhteispisteet 84, ei siis tulosta.

Noh, tulihan käytyä. Ja olihan siellä hyviä pätkiä, alkuun olen tyytyväinen, vaikka se seuraaminen ei musta ysin arvoista ollutkaan. Yllätyin siitä kyllä oikeasti, koska muuten tuomari oli todella tiukka. Liikkeiden välit verotti meidän molempien jaksamistaja keskittymistä, kun tuomari ja -harjoittelija keskustelivat. Liikkeiden välit ei muutenkaan oo meille helppoja, joten joihinkin liikkeisiin tuli liikaa virtaa kun kehuin ja koitin tsempata Huttusta, ettei ala haahuilla.

Seuraavan kerran syksyllä, josko siihen mennessä saatais treenattuakin... Ja josko Nuppu olis jo kisakunnossa

No niin, tänään skabailtiin agissa Riihimäellä. Ja se eka nolla oli ihan hiuskarvan päässä... Radat oli aika vaikeita, suoritettavissa kuitenkin, mutta monta kinkkistä kohtaa löytyi.

Eka rata oli agility, ja meni ihan puihin (hylly siis). Justulla oli liikaa virtaa ja mun ohjausratkaisut meni juuri niin mönkään kuin rataantutustumisessa ajattelinkin. Alku meni hyvin. Toiselta putkelta kielto, J meni vähän ohi. Kepit taisin sössiä taas itse, Justulla ei ollut tarpeeksi tilaa hakea itse, ja mulla taas ei ollut luottoa siihen että se ne löytää... Muurilla mun olis vaan pitänyt jäädä sisäkurviin. Justus ampaisi putkesta muurin yli niin vauhdilla että meni edessä olevista kepeistä läpi ja siitä se hylly sitten tuli. Loppu menikin taas ihan mallikkaasti maaliin asti. Loppusuorat on meidän bravuureita, heh.



Tokona sitten hyppäri.  Lähdössä Justulla vähän kilahti (=haukkui, väisteli, ei tullut sivulle jne) ja mä vähän suutuin sille. Ja löysin samalla sen sisäisen Hitlerini, jonka käskyillä Justus tekee mitä käsketään. Ja sehän auttoi. Muutama läheltä piti tilanne oli, mutta rata oli kepeille asti sujuvaa. Keppien kulma oli hurjan vaikea, 90 asteen avokulma suoraan hypyltä. Tilaa ei ollut oikaista vaan sinne oli mentävä suoraan.  Hypyn jälkeen otin Justun haltuun ja sen takia J teki pienen pyörähdyksen, mutta sain sen ohjattua oikeaan väliin ja jatkettiin sujuvasti maaliin. Siellä minä hihkaisin, ihan jo pelkästään sen takia koska fiilis oli radalla ollut niiiiiin hyvä ja suorituskin meni niin hyvin. Toisekseen olin melko varma että se oli nolla mutta pieni epäilys kuitenkin oli, kun kukaan treenikavereista ei hihkunut =)

Eikä se sitten nolla ollutkaan. Tuomari oli keppien suorituksen aikana näyttänyt kieltoa, ja se tuli siitä Justun pyörähdyksestä.  Lopullinen tulos oli siis 5 ajalla 34,67 (ihanne 43 eli -8,33). Ja sehän riitti kakkospallille, koska nollia ei ollut!!! Huisia!!!



Riksun kisat on meille kyllä osoittautuneen sellaisiksi henkisten nollien keruupaikaksi. Ihan ekat kisat käytiin siellä, ja sieltä tuli tulokseksi 5 (keppien kielto pienen mutkan takia). Tänä keväänä haettiin myös yksi vitonen, puomin alastulo oli millien päässä, ja silloinkin olin maalissa melko varma nollasta, kun musta J sen otti. Mutta aina ei voi voittaa :)

Mutta tänään olin kyllä hurjan tyytyväinen Huttuseen, se oli niiiiiin hieno!

* * * * * * * * *

Kooste muista kevään kisoista (videot tulee ehkä joskus, kun ne on just nyt toisella koneella...):

22.3. Agi Hyvinkää
HYL (10 jo alla)

29.4. TOKO/AVO Riihimäki
95p (hyvä fiilis, mut vähän heikkoja pisteitä ja pari nollaa.. Mut kivaa oli, vaikka tuomarin mielestä Justus ei ollut ollenkaan hassu, kun mä sanoin J:lle lopussa niin.)
Pisterivi:
- paikkis 0, viime hetkillä tuli mun luo, naapurin naapuri piippas, ja Justus ei sitä jostain syystä kestä
- seuraaminen 8, alku heikko, lopussa paransi
- maahanmeno 8, meni hitaasti
- luoksetulo 5, ei pysähtynyt
- seisominen 7, kääntyi inasti mun perään
- nouto 6, ei tuonut mulle asti
- kaukot 0, ei noussut ekaa
- estehyppy 8
- kokonaisvaikutus 6

23.5. Agi Janakkala
HYL (kaksi kieltoa alla, ja sit hyppäs yhden hypyn väärään suuntaan)

23.5. Agi/HR Janakkala
5 (tuli yks rima alas, aika ihan jees -5,83)

Tänään Nuppu kävi EYS:ssa ortopedisellä vastaanotolla. Selkä tutkittiin ensin kahden eläinlääkärin toimesta. Itse en ollut paikalla, ajattelivat että vilkas pikkuinen olisi rauhallisempi jos äippä olisi toisaalla. Hyvin oli kuulemma käyttäytynyt.

Molemmat tekivät samat löydökset:
- toistuvasti aristelua rintarangan loppuosaa painettaessa
- oikean takajalan polvilumpio liikkui hieman sivuun, mutta palautui heti takaisin (hieman löysä siis)
- reagoi oikean etujalan hauislihas-jänteen paineluun.

Kaksi viimeistä eivät olleet vakavia. Etujalan aristus on voinut tulla, esim. varovaisesta kävelystä selän takia. Tuo rintaranka oli juuri se minkä takia mentiinkin, ja se päätettiin vielä kuvata, koska mitään syytä aristukseen ei löytynyt.

Röntgenkuvissa näkyi alustavasti seuraavaa:
- nikamien 10 ja 11 väli on kapeampi kuin edellinen ja seuraava (näkyi kuvissa selkeästi)
- samaisten nikamien okahaarakkeet ovat jotenkin lähempänä toisiaan (tätä en oikein hahmottanut kuvasta).

Röntgenlääkäri katsoo vielä kuvat ja saadaan sieltä virallinen lausunto ensi viikon aikana. Hoitanut lääkäri ei tehnyt vielä mitään arvioita puoleen eikä toiseen, mutta suositteli fysioterapiaa.

Oma jatkosuunnitelma on seuraava:
- Nupulta kuvattiin selkä kun käytiin lonkka- jne kuvissa. Pyydän tämän kuvan ihan vain vertailun vuoksi, onko tuo ahtauma ollut jo siinä kuvassa vai onko kehittynyt tässä muutaman kuukauden aikana.
- Soitan EYS:n fyssarille ja varailen valmiiksi aikaa, jotta päästäisiin nopeasti hoitamaan.
- harrastuselämä on vielä hetken jäissä, odotetaan kunhan saadaan nuo viralliset lausunnot ja päästään fyssarin kanssa tekemään hoitosuunnitelmaa.

Hyvä asia on että Nuppua tuo aristava alue ei normaalielämässä tunnu mitenkään vaivaavan. Ei onnu, asentotunto on normaali, ja on pirteä iloinen itsensä. Mutta tästä tulee  varmaankin asia jota seuraataan pitkin Nuppiksen elämää. Harrasteista agility on ehkä sellainen joka jää ensimmäisenä pois, jos siltä näyttää. Juuri yhden treenikaverin kanssa juttelin ja hänen edellisellä koiralla oli ollut "loppuselän alueella" vastaavanlainen nikamien ahtauma, ja agility oli sen takia saanut jäädä. Eihän Nupun tapaus välttämättä ole samanlainen, mutta pitää pitää mielessä.

Nyt pikku-Nuppu on jo suhteellisen pirteä rauhoituksen jäljiltä. Ei ihan niin nuuppainen lainkaan kuin lonkkakuvien jälkeen. Toki köllöttelee, mutta silmät on auki ja seurailee tapahtumia. Kohta koitetaan uskaltaa työntää nenämme tuonne sateeseen ja tuuleen, ja käydä pienellä kävelyllä ennen iltatoimia.

Päivitykset on näköjään terveyspitoisia. Treeneistä ei ole juuri mitään raportoitavaa, kisoja on kyllä Huttusen kanssa käyty. Mutta ehkä tässä lomaviikon lopuksi ehtii niistä lyhyet raportit laatia.

Nupun kanssa oltiin tosiaan tänään Yliopistollisen eläinsairaalan eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäisen vastaanotolla. Mentiin yhdessä Kaisan ja Vegan kanssa, joilla oli aika ennen meitä. Eihän se ihan niin mennyt kuin odotin, takaraivossa oli kuitenkin ajatus että jotain sieltä löytyy kuitenkin. Ja niinhän se oli.

Selkärangasta löytyi yksi nikama, se samainen joka aristi aiemminkin. Siitä painettaessa pieni Nuppunen vinkaisi, kun teki kipeää. Siinä on se kipeä kohta joka aiheuttaa selän jumituksen. Fyssari ei vielä hoitanut nikamaa, koska se oli selkeästi niin kipeä että pitäisi ensin tietää mikä siellä oikeasti on, jotta voidaan hoitaa oikein. Seuraavaksi käydäänkin sitten ortopedillä, jotta tiedetään miten edetään.

Selkeästi kyllä se reilun kuukauden takainen kipulääkekuuri ja lepo ovat osittain hoitaneet traumaa tai mikä lie onkaan, mutta kokonaan se ei ole mennyt pois. Nyt se sitten hoidetaan loppuun asti. Ortopedillä käyntiin asti voidaan elää ihan normaalisti, koska Nuppu ei muuten oirehdi selkäänsä, on iloinen, venyttelee jne jne. Ja liikkuu normaalisti, lukuunottamatta:

Liikkeissä oli ns. kolmiuraisuutta, eli peräpää meni hieman enemmän oikealla. Syitä tähän voi olla monia, tai se voi olla vain Nupun tapa liikkua. Siihen ei vielä kiinnitetty sen kummempaa huomiota. Kun itseasiaa tarkemmin mietin, on Nuppu liikkunut aina hieman vinosti...

Että sellaista.