Meidän uusi blogi löytyy osoitteesta http://elmerinperhe.blogspot.com/

Maailman ihanimmat (ja hulluimmat ) aussit ovat taas täyttäneet vuosia!!

Justun täytti 5 vuotta ennen juhannusta ja suuntasimme Mustiin ja Mirriin ostoksille. Molemmat koirat saivat BOT:n verkkoloimen, joiden ostamista olen suunnitellut vuoden päivät. Siitä lähtien, kun Nupun selkävaivat tulivat ilmi. Ja nyt ne on sitten hankittu. Käyttö on ollut aika minimaalista näillä helteillä, mutta muutamaan otteeseen loimet olen laittanut illaksi päälle. Kaupasta ostettiin myös kestävä lelu, pari luuta juhannuksen mökkeilyä varten ja heräteostos - furminator! Furminatorista olen haaveillut myös jo kauan, mutta halusin ensin kokeilla. Ja nyt kun siihen sai mahdollisuuden niin eipäs ollut enää paluuta! Aivan käsittämättömän ihana laite!!! Kumpaakaan koiraa en ole kyllä vielä saanut kokonaan käytyä läpi, mutta esim. tänään kun molempien turkkia harjasin, niin johan löytyi pihalta pohjavillaa! I'm so in ...

Hauskaa shoppailusta teki se että pikkumies Elmeri oli mukana ja oli koko matkan reppuselässä, eli kantoreppusessa. Sieltä ihmetteli loimien sovittamista ja lopulta väsähti ja nukkui tovin ennen kotiin lähtöä =)

Nuppu täytti sitten puolestaan tänään vuosia, neiti on jo kolmevuotias! Lahjat piti olla jo ostettu, mutta sopivasti sattui sapuskan hakureissu, ja mukaan tarttui muovinen noutokapula, jonka Nekkuli saa vaihtopalkaksi oikeasta kapulasta. Tai niin äippä toivoo, että Nuppu siitä tykkäisi =)

Lenkillä käydessä tehtiin pikku tokot, molemmille seuraamista, paikkamakuuta, jääviä ja kaukot. Aika hienosti toimivat, siihen nähden että palkkaa oli mukana taskunpohjalla ehkä vain 10 frolic-rengasta, eikä muuta. Nupun perusasennotkin sain suoristumaan, hurraa hurraa!! Ainakin tällä kertaa asiaan auttoi niinkin pieni juttu kuin, ylläripylläri, oman kropan suoristus. Rinta ulos ja katse jonnekin ihan muualle, ja Nuppu tuli sivulle juuri niinkuin pitikin! Viikon parhaus! =)

Justun agittelut menivät eilen vaihtelevasti. Mukaan mahtui hyvää, huonoa, keskinkertaista ja vaikka mitä. Justuksen korvat olivat tovin lomalla, ja rata oli sen verran kiemurainen että lukuisat tässä-käskyt kaikuivat jonnekin ihan muualle kuin piti. Mutta hinkattuamme ja pohdittuamme saimme Heidin kanssa mun liikkumisen kohdalleen, kinttuihin tarpeeksi vauhtia ja homma meni aika nappiin. Sunnuntaina metsästetään ykkösten vikaa luvaa Riksun kisoissa, saas nähdä kuin meidän käy.

Lauantaina käytiin tekemässä Veeran kanssa tokoa urheilukentällä. Seura siis mitä mainioin ja osaavin, mutta itse tulin sählänneeksi monta asiaa. Emppuli oli mukana, eikä tietenkään nukahtanut matkalla kuten olin toivonut... Se siis lisäsi taas yhden palasen, ja valitettavasti se on se mikä menee kaiken muun ohi ja häiritsee mun keskittymistä. Vaikka onkin maailman rakkain

Nuppis juoksi ensin ruutuun. Ai mikä ruutu, tuumasi neiti. Ruutua ei löytynyt siis lainkaan. Tehtiin sitten helppoja, lelu ruudussa jne.

Sitten varjossa tiistain tapaan kaukoja (Oli siis tosi kuuma päivä). Namia purkkiin, palkka taakse. Ekan vapautin pelkästä maahanmenosta, tokan menin eteen seisomaan ja vapautin istumaan noususta, kolmannen taas edestä uuden maahanmenon jälkeen. Kätevä tyttö.

Sitten tehtiin huilitauon jälkeen vielä luoksetulon pysäytyksiä. Heitin pallon palkaksi. Niin siis heitin. Enkä taas muistanut että Nuppu väistää aina kun sille lentää jotain palkaksi. Tyhmä minä   Noh, siirryin sitten takapalkkaan, ja se toimi suht ok.

Että sellaista. Nyt on vähän sellainen olo että mitenhän sitä jatkaisi. Toko on kivaa, mutta mulla on nyt ajatukset ihan hukassa. Mitä teen, miten teen ja miten etenen. Huono omatunto soimaa kun tuntuu ettei päästä ollenkaan eteenpäin. Osata pitäisi mutta jotenkin paletti ei tunnu pysyvän kasassa. Mulla siis. Plaah....

Tiistaina tokotettiin.
Tosin Justus aloitti treenin tekemällä ihan puhtaasti länkiä agitreeninä. Pistin länget maahan, namia toiselle puolelle ja poika juoksee niistä läpi.

Nuppu veti AVOn liikkeitä. Kisoja ei ole katsottuna, joten tehdään nyt vähän mitä sattuu ja jotain muuta mielekästä kun alkukesä tahkottiin tylsää ALOa. Pelkkää kapulan noutoa, vapautus kun nosti. Tosin eihän se irti laske mutta kuitenkin. Palkkaus pitäis miettiä, repimisnaru ei ole kiva. Kapula on ihana, mutta sen kanssa ei viitsi remuta. Ehdotuksia tuli kissanruuasta rasiasta, täytyy sitä ehkä koittaa, kun Nuppis on kuitenin ahne pieni possu =)

Kaukoja tehtiin myös, ensin pelkkää tekniikka ja sitten muutaman vaihto niin että seisoin edessä. Takapalkkaukselle olen ajatellut rakentaa, katsotaan nyt miten toimii.

Sitten taidettiin vähäs vielä seurata, en muista tehtiinkö muuta...

Tavoista ja lupauksista poiketen myös Justus tokotti =O Tehtiin vähän seuraamista, oli aikasta etevä mies istuttuaan autossa ensin pari tuntia. Kokeillaan toistekin =D

Torstaina agia. Pikkumies Elmeri oli mukana, ja se vähän jännitti äippää että miten jaksaa. Lopussa meni vähän hermot, kun äiti vaan juoksi koiran kanssa radalla eikä sylkyttänyt. Onneksi treenikamut työntelee =)

Olisi varmaan pitänyt ilmota Justus Agirodun open class -radalle, kun se oli treenin aihe ja meidän koutsi kehaisi alun menneen ryhmän mallikkaimmin. Muurin jälkeinen haltuunotto vähän leväytti loppua ja sitä piti sitten hinkata. Esim. A:lle äijäkoiranen veti ihan sikaillen länkien yli hypäten... Noh, seuraavat kisat on ens vkl, onhan tässä vielä viikkoa aikaa treenata ja sitten mennään tavoittelemaan viimeistä ykkösten LUVAa =)

Linkit vanhassa postauksessa eli Ihan nollassa.
Korjasin videot myös Nupun tokokokeeseen.

Jos nyt ei jostain syystä toimi, niin kommentoikaa mulle, please...

...tulloopi heti kun vaan keksin että missä vika kun eivät toimi.

Hurraa hurraa hurraa!! Kisattiin viikonloppuna Justuksen kanssa kolme starttia kaksissa agikisoissa, ja saavutettiin meidän agilityn ykköstavoite tänä kesänä: eka nolla!! Olipa hienoa!! =) Ja sitten tehtiin vielä toinenkin nolla, voiko olla hienompaa kisakauden aloitusta. Ja kolmannelta radaltakin tuli tulos, yksi tyhmä putken kielto jonka mä mokasin omalla liikkeellä.

Riksussa lauantaina tuomarina oli Kari Jalonen, ja radat oli mukavia, vaikka molemmissa oli muutamia kohtia, jotka vaati hieman tsemppaamista. Agiradalle sain psyykattua itseni juuri oikein, ja sieltä se nolla sitten pärähti. Hyppäriin en saanut ihan niin hyvää fiilistä päälle, mutta kieltoa lukuunottamatta senkin loppu mentiin oikein mallikkaasti. Mitä nyt Justus varasti sen lähdön tosi törkeästi, kuten videolta alempaa näkyy.

Agirata, se eka nolla:
Kepeillä pieni jännitys, kun näytti siltä että tulee sieltä pois.
Kontaktit oli ihan syvältä, mutta otti ne kuitenkin. Muuten ihan mallikas rata.
Aika 36,63 (ihanne 45), aikavirhe -8,37, tulos 0, sijoitus 4/36
Video

Hyppäri:
Takakulmassa muurin takana tapahtuu se kielto.
Aika 32,31 (ihanne 37), aikavirhe -4,69, tulos 5, sijoitus 11/32
Video

Sunnuntaina Janakkalan kotikisoissa tuomarina oli Ritva Herrala, ja ainoa rata, agirata vaikutti ensin tosi tyhmältä töksähtelyltä. Mutta se olikin itse asiassa ihan mukava, vaikkakin sisälsi muutaman inhottavan kohdan. Lähdössä sain kunnon kiukun päälle ja se kantoi sitten maaliin asti =) Tosin vikan putken jälkeista aitaa en uskaltanut katsoa, se kolahti ja ajattelin nollan menneen sitten siihen. Mutta rima pysyikin ylhäällä, JES!

Aika 36,68 (ihanne 47), aikavirhe -10,32, tulos 0, sijoitus 2/11 (hävittiin voittajalle sadasosa sekunnin verran)
Video
  

Sellaista. Seuraavat kisat onkin vasta vajaan kuukauden päästä, yllättäen taas tuossa "naapurissa" eli Riksussa.

Kotikenttäetu, mitä se on? Tai kai sitä on jos sen osaa hyödyntää. Tänään joka tapauksessa meille ei siitä ollut apuja. Kakkostulos tuli, ja jatkamme ALOttamista. Tai no, treenataan kyllä AVO jo ihan valmiiksi, ja buukataan sitten pari koetta putkeen. Lippu korkeella ja tavoitteet kohdalleen vai miten se meni =)

Tokokoe siis tiistaina 8.6. Janakkalassa, tuomarina Pörsti.

Luoksepäästävyys, 9
Nuppu vähän pakitti, mutta niin se tekee aina. Ei tykkää kun tullaan iholle, eikä varsinkaan kumarassa.

Paikkamakuu, 8
Noin 30s ennen ajan loppumista alkoi kutittaa korvan takaa ja sitä piti rapsuttaa. Jäi sen jälkeen istumaan, onneksi.

Seuraaminen kytkettynä, 8
Me ei osata "täyskäännös, liike seis" -juttua, ja Pörsti rakastaa niitä =) Loppuperusasento jäi uupumaan siis.

Seuraaminen vapaana, 7
Nuppu kuutamolla. Hassu juttu tuolla kotikentällä, paluusuuntaan on nykyään aina mennyt huonosti... Eli korjaamme tekemällä vain tätä suuntaa hetken ja hurjalla palkalla. Lisähäiriönä meidän treenikamu ja kuvaaja Heidi, jota Nuppu ei voi vastustaa =)

Liikkestä maahanmeno, 5
Jäi ekalla seisomaan, ja tarvittiin tuplakäskytys. Plaah. Virittelyt ei kohdillaan.

Luoksetulo, 8,5
Äippään on aina pakko törmätä, ja loppuperusasennosta tuli vielä vinokin.

Liikkeestä seisominen, 9
Musta se oli hyvä, en tiedä mikä siinä meno pieleen... Seuraaminen saattoi olla vähän nuuppasta.

Estehyppy, 8
Loppuperusasentoon tarvittiin kaksi käskyä.

Kokonaisvaikutus, 7
Täysin ansaitusti, Nuppu oli vähän flegmaattinen, mutta johtui varmasti siitä että mä jännitin ja oma mieliala laski kun koira ei toiminutkaan ihan niin kuin piti. Ja nuo perusasennot harmittaa, ne on meidän ikuisuusvaiva! Meidän oma pikku kesäprojekti, jonka joku vois korjata =)

Kokonaispistemäärä siis 153,5, ja II-tulos.

Mutta olen kyllä ihan tyytyväinen sinänsä, ihan ok pisteitä ja ansaittuja sellaisia. Peiliin katsomme ja jatkamme treenaamista. Nuppu teki töitä niin kuin osasi, ja on silti maailman paras pikkukoiranen

Videot löytyvät täältä.

No ei nyt ihan, mutta melkein. Nupun kokeisiin on pari viikkoa aikaa, ja vielä olis hiottavaa. Tästä päivästä alkaakin meidän kokeisiin valmistautuminen oikein urakalla. Kolmena päivänä tällä viikolla mennään kentälle ja loppuviikkoa koitetaan treenata sitten kotikonnuilla.

Treenattu siis on, kotona, eri koirien kanssa, erilaisilla kentillä... Palaset alkaa taas pikku hiljaa loksahtaa Nuppusen päässä kohdalleen. Siis se että mitä se tokotöiden tekeminen olikaan. Hienosti on vire pysynyt, 30 asteen helteessä (varjossa tosin) kokeiltiin 3 liikettä kisanomaisesti ja hyvin meni. Väsähti kylläkin mutta liikkeet teki koko ajan työskennelleen. Hieno pieni eläin Seuraaminen kylläkin huolestuttaa, ja se onkin tällä viikolla oikein tehosyynissä. Siinä ei ihan kestävyyttä ole vielä tarpeeksi, mutta toivottavasti saan sen vielä parannettua.

Justus on myös päässyt toteuttamaan itseään agilityareenoille. Treenit viime viikolla piti sisällään hallittuja irtoamisia. Molemmat sanat tuottavat meille yleensä tuskaa, mutta tällä kertaa äijä loisti!! Se oli niin taitava, vaikka käytännössä oli vasta toiset treenit pitkän tauon jälkeen ja ekoistakin oli jo melkein kaksi viikkoa. Kun vaan saan oman liikkumisen, ohjauksen ja kropan käytön kuntoon, niin eiköhän se meidän yhteinen agisävel taas löydy! Agility on ihanaa

Ja jo muutaman viikon jälkeen voin todeta että taisin tehdä ihan oikean päätöksen kun keskityn molempien kanssa niiden omiin lajeihin tänä kesänä. Tuntuu että esim. Justuksen agiasiat on munkin päässä alkaneet löytää oikeille uomilleen ja tiedän mitä täytyy tavoitteiden saavuttamiseksi tehdä. Noh, eri asia on tietysti miten käytännössä tapahtuu, heh.

Pikkumies Elmerikin pääsee taas koirakentille mukaan kun käydään päiväsaikaan treenaamassa. Pikkuinen on kehittynyt kovasti viimeisten viikkojen aikana, eikä varmaan mene kauaa kun jo mönkii mennä tuolla lattialla ihan itsekseen. Elmeri on meidän aurinko, hymyllään ja kikattelullaan saa pienet ja vähän isommatkin murheet aina unohtumaan

Kännykän kameran otokset ei oo mitään hyviä,
mutta se sattuu yleensä olemaan se lähimpänä oleva kamera...

Justun kanssa päästiin rotupiireistä tutun Miljan oppiin ohjauskuvioiden merkeissä. Nämä neuvot tulevat meille tosi tarpeeseen, varsinkin näin pitkän tauon jälkeen.

Tiesin että hommaa on paljon tiedossa, jotta päästään taas sille tasolle missä oltiin ennen taukoa, mutta vähän tuli yllätyksenä että Justus oli ihan korvaton ja ampaisi sinne tänne hyppien minkä tahansa esteen eteensä sai.. Luulin että se pysyisi edes jotenkin näpeillä mutta ei sit näköjään Ja mulla on kunto ihan nollissa, kestää hetken ennen kuin kykenen taas pysymään sen ohjuksen kannoilla... No kesäkuussa on tarkoitus kisata, onhan tässä kuukausi aikaa, heh!

Ratapiirroksen koitan saada aikaan jossain vaiheessa, mutta tässä suusanallinen selvennös.

Pikkasen oli siis pojalla virtaa.... Autosta otin ulos ja ehdin hetken pyöritellä ennen radalle menoa. Ja sehän oli ihan vikatikki, koska Justus tarvii ennen rataa tokosulkeiset ja paljon palkkaa, jotta tietää että käteen kannattaa tulla. Ja se onkin meidän yksi parannuskohde: käteen tuleminen ja haltuunotot.

• Radalla oli muutama tiukka kurvi ja niistä ei selvitty oikein kunnolla, kun en muistanut ottaa haltuun. Pitäis muistaa treenata jo ennen hyppyjä haltuunottoa...
• Kepit Justus haki hienosti, mutta tarvitsee selkeästi kannustusta että tekee oikein, jotta pystyy jatkamaan siitä eteenpäin. Nyt jäi nimittäin seisomaan lähes paikalleen ekaan väliin (ja varmaan myös odottamaan mua, kun enhän mä ollut siellä päinkään vielä...)
• Tiukkaa takaaleikkausta putken edessä ei kestä, olishan mun se pitänyt muistaa, kun putkille menoissa on muutenkin ollut ajoittain ongelmaa. Ja jos se takari onnistuu suoremmassa etenemisessä niin pitäisi muistaa huudella millä puolella on.
• Vekkaukset ennen esteitä auttaisi oikeiden esteiden hakemisessa.
• Kropan käyttö suunnan näyttämiseksi.

Että sellainen lista. Siinä hommaa hetkeksi.