Kiltti äiti herätetään, osa 2 eli Korteen Merjan tokokoulutus tälle päivälle tuli sitten peruttua. Justus aivasteli eilen iltapäivästä muutaman kerran aika voimakkaasti ja iltalenkillä tuli sisäänpäin niistoa. Ja muutenkin oli jotenkin normaalia vaisumpi. Soitin sitten heti Julialle ja sanoin ettei tulla tokokoulutukseen, jottei levitetä muihin. Mietin myös että olisiko kennelyskää, mutta siinähän yskitään, eikä aivastella.

Täytyy nyt seurata ja tarvittaessa käydä ell hakemassa lääkettä. Mietin että kun meillä on aina Justus joka sairastuu näihin tauteihin, että onko se jotenkin normaalia herkempi? Vai olisiko niin että vaikka viime talvenakin laitettiin 3 stronghold-kuuria putkeen niin se ei vaan sitten Justuun tehoa. Oireet lievenevät ja punkit jää nenään ja vaivaavat sopivan hetken tullen....?

Menee taas paljon treenejä sivusuun. Ja mietin että näinköhän meillä jää sitten ne tokokokeetkin käymättä..? Tärkeintä tietenkin on että Justus tulee kuntoon ja täytyy toivoa ettei Nuppu sairastu.

Niin sitä pitää joskus maksaa siitä että saa muistutuksen siitä minkä jo tietää...

Oltiin siis kouluttautumassa tänään, Korteen Merja piti tokokoulutusta meidän seuralaisille. Huomenna jatkuu, mutta tässä jo tän päivän osuus kun ehdin kirjoittamaan.

Ensin piti mennä vaan Justuksen kanssa (se olisi ollut oikeasti tosi hyväkin, koska sitten olisi voinut hyödyntää kouluttajalta saatuja ohjeita ehkä paremmin), mutta mulla iski viime hetken paniikki selviääkö Elmeri isänsä kanssa tuon ajan. Tai no Elmeri selviää vaikka itkisikin, mutta isä ehkä ei.. Koko koulutuksen perumisen sijasta otin sitten Nupun toiseksi koiraksi ja treeniaika jaettiin molemmille puoliksi, jotta pääsisin nopsasti lähtemään kotiin.

Nuppu treenasi ekana; seuraamista, noutoa ja kaukoja pikaisesti loppuun.
Seuraamisessa vikana vinot perusasennot, joita korjataan nyt sitten selkeästi käsiavulla. On myös aavistuksen liian edessä, mikä saattaa olla peruja mun vauvamahasta. Mä en saa enää tuijottaa koiraan enkä liikaa hidastaa täyskäännöksissä.
Noudossa kiinnitettiin huomiota paluuvauhtiin ja luovutukseen. Täytyy vahvistaa palauttamista leikkien ja lisätä intoa jotta tulisi luokse laukalla. Ei väliä vaikka pudottaisi kapulan. Kunhan laukkaa takaisin. Nouseva tassu luovutuksessa pitää estää, esim pitämällä kättä rinnan edessä tai koiraa esteen takana istumassa jottei ole tilaa nostaa tassua.
Kaukot tehtiin ihan pikana, eikä Nuppu osannut niitä enää ollenkaan... Jatketaan tekniikka harjoituksia, jotta hissi periaate menisi selkäytimeen. Nopeutta maahanmenoon ja tiukkuutta istumaan nousuun.

Yleisesti mulle että voisin lopetaa kaksoiskäskyistä eli korjauksesta palkkauksen. Voi kertoa että tuota haetaan, mutta sen käden ei tarvitse aina mennä taskuun ottamaan namia kun ei onnistu

Sitten Justus teki AVO-liikkeet kisanomaisesti. Lähinnä mulle kisatreeni, mutta tulihan siinä kaikki Justun virheetkin käytyä läpi. Nekin joita ei hetkeen ole ollut. The Old Justus is back, eli nyt näkyi hyvin taas treeni- ja vauvalomatauon tuoma iso ongelma, eli mun johtajuus on taas vähän hukassa. Kyllä mä sen käytännössä olin jo tiedostanut, mutta tuollaisessa pidemmässä palkattomassa treenissä se taas tuli NIIIIIIN selkeästi esiin, että oikein ärsytti kun tulin kotiin. Että pitikin taas maksaa siitä, että joku sen mulle kertoi. Mutta hyvä niin. Nyt ärsyttää niin paljon, että ehkä saan asialle jotain tehtyäkin.

Seuraaminen alkoi huonolla kontaktilla (tyypillistä). Ja välissä oli pätkiä joissa myös kontakti oli ihan jossain muualla. Mun pitää saada juoksuun vauhtia lisää, jotta koirankin vauhti muuttuu, ei vaan mun. Tämä oli hyvä huomio, jota en ole koskaan tainnut saada.

Liikkeestä maa oli hidas. Myös nousi perusasentoon hitaasti/vajaasti. Ei ollut ns. tiukka istuminen vaan vähän sinne päin. Seuraamisessa taas kontakti huonoa.

Luoksetulossa meni kaikki pieleen, ja tehtiin kaikki mahd. virheet. Mä unohdin alun virittelyt tehdä, mikä ehkä johti tähän: vino perusasento, haukkui kun jätin, nytkähti liikkurin käskyistä, ei pysähtynyt, tuli vinoon perusasentoon, mä annoin liian selvän vartaloavun sivulletuloon. Että siitä sitten korjaamaan

Liikkeestä seiso oli siinä mielessä hyvä että seisoi myös ohituksen, siinä on ollut ongelmia. Seuraamisen kontakti oli taas mitä sattuu, ja lopun perusasentoon istui vinoon. Seisoi kuulemma rauhassa.

Nouto oli taas ihan leikiksi laittoa, teki taas tyypillisen kisanomaisen noudon kunniakierroksineen, prkl.

Kaukot meni suht ok, Justuksen kaukoiksi siis. Maahanmenon asentoon (vetää lonkka-asennon) saatiin korjausvinkkejä: voi käydä oikaisemassa jos menee vinoon, ja kertoo että näin on hyvä.

Hyppy ok, vaikkakin käytin apua että sain hyppäämään takaisin, kun oli taas vinossa.

Justun kanssa siis tehdään kurinpalautus treeniä. Mun pitää löytää se sisäinen Hitlerini jälleen kerran ja kertoa  mikä käy ja mikä ei.. Justus oli taas tyypillinen oma itsensä, kivaa on, totella voi, mutta välillä on kiva tehdä omiaan. Kunpa mä vaan osaisinkin heittää ne pehmeät otteeni taas roskikseen ja olla välillä Paha, rajoja asettava äiti.

Ja mikä parasta, molempien kanssa oon menossa kisoihin kahden viikon päästä. Pitäisi tehdä ihmeitä että saisin molemmille ykköstuloksen. Korvissa kaikuvat Merjan sanat "Koira osaa juuri niin hyvin kuin se on opetettu, kisoihin ei kannata mennä kokeilemaan". Näinhän se on, ja peiliin voi katsoa. Mutta mikä siinä on, että ongelmat tulee kunnolla esiin vasta sen kisailmon laittamisen jälkeen?!?!

Ei me luovuteta, mutta varaudutaan pahimpaan 

Nuppusen kanssa käytiin hallitreeneissä ekaa kertaa pitkään aikaan. Suunnitelmissa oli:
- paikkamakuu ("vauvat")
- perusasennot vinoja, niitä koitetaan suorentaa
- seuraamista
- liikkeestä istumista leikkien, kun ei olla hetkeen tehty.
- kisanomaisesti ALOn luoksetulo ja estehyppy

Paikkis meni hyvin. Ekan tein "vauva"-ryhmässä eli ALO-taso. Kävin palkkaamassa ja pysyi hyvin. Luoksepäästävyys ennen tätä oli ok. Toinen paikkis oli AVO-tason, kävin piilossa pari kertaa ja siinä välissä palkkaamassa. Pysyi ja oli ok.

Perusasentojen viilaaminen oli ihan syvältä. Mä olin ihan jäykkis, koska olen yrittänyt rauhoittaa Nupun vinoutumaa olemalla rauhallinen. Mutta se onkin muotoutunut jäykistelyksi ja Nupun tekeminen vaan huononee sen takia. Lisäksi en kerro tarpeeksi selväksi, koska tekee oikein ja koska väärin. Eli rentoutta ja iloista tekemistä pitäisi lisätä.

Seuraamista tehtiin häiriön alaisesti, eli monta koirakko yhtä aikaa seuruutti sikin sokin. Meni hyvin.

Istuminen meni lopulta ok, kun mä rauhoitin omaa toimintaa ja palkkasin paremmin (käsi alakautta heilauttaen).

Kisanomaiset meni, hmm, aika kehnosti. Luoksetulossa avitin loppuasennon. Estehyppy meni ihan ihme säätämiseksi eikä oikeastaan onnistunut lainkaan. Voi olla että siinä vaikutti sitä ennen tehty perusasentojen viilaus.

Justun kanssa käytiin agittamassa ekaa ekrtaa puoleen vuoteen, voi sitä iloa!!! Etukäteen ajattelin että voipi olla ettei siitä tule mitään koska a) mä en jaksa juosta b) Justulla on niin paljon virtaa ettei se mitään kuuntele.

Mutta menihän se yllättävän hyvin. Tehtiin neliönomaisessa hässäkässä (jossa oli kyllä enemmän esteitä kuin neljä, putkikin ja muuri) haltuunottoa jne. Käytiin läpi kontakteista A ja puomi, muisteltiin mitä niillä piti tehdä. Jaakotusta otettiin myös sopivalla esteyhdistelmällä. Loppuun juostiin ympyrää.

Olisi voinut mennä huonomminkin, mutta näin eka kerralla vaan molemmat vähän hassuteltiin ja otettiin iisisti.

Justun ja Nupun kanssa tokoilemassa hallilla, tein kisoja varten kartoitusta, missä mennään.

Justun kanssa AVOn liikkeitä läpi, lähinnä niitä jotka jäi tiistaina tekemättä tai muuten mietitytti. Loppuun kisanomaisesti Kaukot ja Estehyppy. Käytännössä olisi kisakunnossa, liikkeiden osaamisen kannalta siis, mutta se kestävyys on eriasia. Ja kun en tiedä miten ehdin treenata kuukauden sisällä... Vielä siis hieman arvelluttaa ilmota.

Nuppu teki ekaa treeniä kisatauon jälkeen. ALOn liikkeet läpi. Seuraamista pitäisi vähän tarkistaa, ja perusasennot on vinoja. Jälleen/edelleen. Jäävät ok, mutta se seisominen on vielä vähän arpapeliä. Luoksetulon loppua pitäisi hinkata. Estehyppy ok. Olisi kisakunnossa, jos ehtisi vielä tarkkoa noita pikkujuttuja kuukauden aikana.

Ja toinen rasti siitä hyvästä että päivitän pitkästä aikaa blogia!

Justus pääsi eilen tokoilemaan. Treenitaukoasta ehti tulla jo luvattoman pitkä (satunnaisia pikkuhommeleita lukuunottamatta), joten mä asennoidun treeneihin kurinpalautuksen omaisesti, tai niin mä suunnittelin...

Treeneissä oli kivaa, mutta iski melkein ramppikuume, kun yleisöä olikin yllättävän paljon. Treeniryhmän osallistujamäärä oli meidän tauon aikana tuplaantunut, ja sen myötä tietysti treenit piti hoitaa hieman järjestelmällisemminkin.

Justus teki AVOn liikkeitä, ajatuksena tarkistaa missä mennään ja miten. Ihan siedettävää kontaktia ja seuraamista. Koitin kepillä jäätä ja tehtiin kaukot ja luoksetulo stopin kera käskytettynä, huimaa että ne onnistui lähes täydellisesti!!! Seisomisessa yllättäen kääntyi taas mun ohittaessa, sitä täytyy taas työstää.. Noudon luovutus oli surkea, tuli ihmeellisesti vinoon eteen istumaan. Ja koukkasi toisella kertaa moikkaamaan Tarjaa joka käveli hallin reunalla, ja jäi ihmettelemään kun Tarja ei huolinut kapulaa, hassukka =)

Loppuun tehtiin vielä paikkamakuut, J oli ensin vauva-ryhmän kanssa. Kävin pari kertaa piilossa ja pysyi hyvin. Sitten mentiin vielä "EVL"-ryhmään, ja pysyi taas tosi hienosti. Voikun jatkuisikin näin, eikä tulisi taas epäonnistumisia. Tosin hallissa meidän makuut on aina olleet EVL-luokkaa, ulkona on tullut niitä nousuja ja poistumisia.

Lisäjännitystä treeneihin toi muuten vielä se että oltiin liikkeellä koko perheen voimin, eli Jani oli meidän pikkumiehen kanssa myös mukana. Oli iltauni aika, mutta kun ei koskaan tiedä miten herää, niin lähtivät mukaan. Hätätapauksessa olisin voinut syöttää hallilla. Vastiketta meillä ei anneta, ja omaa maitoa saan pumpattua talteen vasta huomisesta lähtien kun saan pumpun kotiin. Mutta hyvin meni, ja lähtevät kuulemma toistekin, eli heti huomenna, kun mennään itsekseen treenaamaan päiväsaikaan :)

JUSTUS HUTTUNEN

1. tavoite: saada AVO1-tulos ennen kesää.
Siihen päästäksemme on vaan treenattava liikkeet kuntoon. Pohjat on periaatteessa kunnossa ja pitäisi osata kaikki liikkeetkin, mutta mutta... Kyllä se kotona osaa -fraasi on ehkä se meidän kompastuskivi. Eli tarkkuutta, jämäkkyyttä ja paljon kivoja, motivoivia treenejä.

Ensimmäinen virallinen yritys on jo helmikuun omissa kisoissa. Siihen ei ole pitkä matka, joten ohjaajan tavoitteena on oikeasti aktivoitua treenaamaan päivittäin, ja vieläpä järkevästi ja tavoitteellisesti -> treenisuunnitelma olisi hyvä tehdä...

Kompastuskiveksi voi muodostua paikkamakuu, mutta koitan olla tekemättä siitä itselleni suurta mörköä. Lisäksi Justus on häiriö- ja ohjaajaherkkä, joten siinä riittää työsarkaa, jotta saan pidettyä itseni ja yhdessä tekemisen mielenkiintoisempana ja samalla pään kylmänä.

2. tavoite: oikeasti treenata VOI/EVL-liikkeitä ja mahdollisesti kisata voivoissa loppuvuodesta.
Siihen pätevät samaiset edellämainitut toimenpiteet, eli treenisuunnitelma ja sen mukaisia järkeviä, johdonmukaisia ja mukavia treenejä paljon.


NUPPU NENÄNEN

Nuppu Nenäsen tavoitteeksi taisin asettaa viime vuonna että pitäisi jo EVL:n päästä tänä vuonna. Mutta sitä me ei todellakaan tulla tekemään. Viime syksy ja jo oikeastaan kesäkin meni treenien kannalta niin pieleen, että treenattu ei ole sen tavoitteen mukaisesti lainkaan. Eli onkin jo aika asettaa järkevämmät suuntaviivat.

1. tavoite: saada ALO1-tulos ennen kesää.
Siihen päästäksemme on treenattava liikkeet kuntoon. Pohjat on mun mielestä puolittain kunnossa. Pitää tehdä vielä vähän töitä perusjuttujen kuten perusasento, seuraaminen ja käskyjen tottelemisen kanssa. Motivaatiota on välillä vähän liikaakin, ja se kostautuu sitten kaikenlaisella ylimääräisellä: piippaaminen, liikkeiden tarjoaminen väärin, ylimääräistä kaahottamista...
Periaatteessa pitäisi osata kaikki liikkeetkin, mutta vaatii hiomista ja tarkentamista.

Ensimmäinen virallinen yritys on jo helmikuun omissa kisoissa. Siihen ei ole pitkä matka, joten ohjaajan tavoitteena on oikeasti aktivoitua treenaamaan päivittäin, ja vieläpä järkevästi ja tavoitteellisesti -> treenisuunnitelma olisi hyvä tehdä tällekin koiralle...

2. tavoite: AVO1-tulosa syksyyn mennessä.
Siihen pätevät samaiset edellämainitut toimenpiteet, eli treenisuunnitelma ja sen mukaisia järkeviä, johdonmukaisia ja mukavia treenejä paljon.

3. tavoite: treenata ohessa VOI/EVL-liikkeitä.

Teoriassa äitiyslomalaisellahan ei ole muuta kuin aikaa, mutta käytäntö on eriasia. Mutta koitamme saada arkeen vähitellen rutiineja ja sisällyttää siihen koirien treenamisajan joka päivälle

Joskus tein samanlaisen Justuksesta, se löytyy täältä.

Usko pois, kyllä se tuossa kuvassa on, kun oikein syynää

Sieltä se pilkottaa!!

Paljastui!!!!

Vihdoin jaksoin vähän käydä läpi otettuja kuvia ja valita sieltä muutamia hassutuksia.

Remontin tekeminen oli toooosi tylsää, ainakin joillekin. (heinäkuu)

Elokuussa ehdittiin vihdoin mökkeilemään.. Taisikin olla menneen kesän ainoa mökkireissu

Remontin keskellä tuli joskus hymyiltyäkin.
Nuppu tosin näyttää ihan vampyyri-demonilta...Yksi saavutus: uusi laminaatti (elokuun loppu)

Niin että kenen sohva ja kenen tyynyt??
Nuppu on meidän tyyny kuningatar: sohvalla myttäydytään aina tyynyjen päälle. (syyskuun loppu)

Lokakuinen metsälenkki maalla

Näissä kuvissa Nupulla on vielä karvaa... Seuraavissa ei.

Juoksentelua marraskuussa

Meidän pieni karvaton luikero...

Lumikuono

Nupun kanssa oltiin eilen pitkästä aikaa fysioterapeutilla tsekkaamassa selän kunto. Selkäähän kuntoutettiin pitkin kesää ensin fyssarin avustuksella ja sitten jatkettiin pelkällä hieronnalla. Eilen oli sitten viimein aika käydä kontrollissa, ja selvittää miten selkä on nyt sitten säännöllisen epäsäännöllisiin hierontoihin reagoinut. Vähän jänskätti mennä, vaikka oma mutu parin edellisen hieronta kerran ja Nupun olemuksen mukaan oli että ihan suht ok pitäisi olla.

Heli kirjoitti mulle yhteenvetoon näin:
"Hierottaessa selkä tuntuu lihaksiston osalta hyvältä, ei arista rangan kevyttä paineluakaan.
Lihaksistossa tänään vtj semitendinosus sekä vej pectoralis-alueella tiukkuutta."

Eli selkä on siis tullut kuntoon ja pysynyt kunnossa hieronnalla normaalista elämästä huolimatta. HURRAA!! Eihän se selkä siis edelleenkään terve ole, eikä tule olemaan, mutta se ettei Nuppu aristele ja oireile sitä on älyttömän ihanaa!!! Niin hyvä fiilis oli kun lähdettiin ajamaan kotiin että! I-HA-NAA!!!!

Tuo viimeinen kommentti Helin lausunnossa koski siis muuta lihaksistoa: vasemmalla puolella sekä rintalihas että takasen ulkoreuna oli vähän tiukka. Saattanut tulla jostain tiukasta käännöksestä juostessa tms. Eikä se olisi mikään ihme: Nuppu on viime aikoina saanut hassuja hepuleita takapihalla (=mikä sekin kertoo Nupun olevan ihan kunnossa ). Aina välillä saa noita juoksuhepuleita, lumen tulon jälkeen taas vähän useammin, hassu pikkuinen.

Fyssarille seuraavan kerran tammi-helmikuun vaihteessa. Tässä välissä jatketaan hierontaa.