Lauantaina käytiin tekemässä Veeran kanssa tokoa urheilukentällä. Seura siis mitä mainioin ja osaavin, mutta itse tulin sählänneeksi monta asiaa. Emppuli oli mukana, eikä tietenkään nukahtanut matkalla kuten olin toivonut... Se siis lisäsi taas yhden palasen, ja valitettavasti se on se mikä menee kaiken muun ohi ja häiritsee mun keskittymistä. Vaikka onkin maailman rakkain

Nuppis juoksi ensin ruutuun. Ai mikä ruutu, tuumasi neiti. Ruutua ei löytynyt siis lainkaan. Tehtiin sitten helppoja, lelu ruudussa jne.

Sitten varjossa tiistain tapaan kaukoja (Oli siis tosi kuuma päivä). Namia purkkiin, palkka taakse. Ekan vapautin pelkästä maahanmenosta, tokan menin eteen seisomaan ja vapautin istumaan noususta, kolmannen taas edestä uuden maahanmenon jälkeen. Kätevä tyttö.

Sitten tehtiin huilitauon jälkeen vielä luoksetulon pysäytyksiä. Heitin pallon palkaksi. Niin siis heitin. Enkä taas muistanut että Nuppu väistää aina kun sille lentää jotain palkaksi. Tyhmä minä   Noh, siirryin sitten takapalkkaan, ja se toimi suht ok.

Että sellaista. Nyt on vähän sellainen olo että mitenhän sitä jatkaisi. Toko on kivaa, mutta mulla on nyt ajatukset ihan hukassa. Mitä teen, miten teen ja miten etenen. Huono omatunto soimaa kun tuntuu ettei päästä ollenkaan eteenpäin. Osata pitäisi mutta jotenkin paletti ei tunnu pysyvän kasassa. Mulla siis. Plaah....