Päästiin sitten pidemmän breikin jälkeen myös tokoilemaan. Sielläkin jatkui mun ihmettely, miten nätisti miun koira käyttäytyi. Meni jopa yhdessä välissä ihan oma aloitteisesti maahan odottelemaan, kun mä kuuntelin kouluttajan ohjeita. Hip hei, jos tämä on pysyvää niin meistä voi jopa tulla jotain. Voi keskittyä itse olennaiseen eikä siihen rauhallisuuden tavoitteluun.

Treenit alkoi luoksepäästävyyden ja paikkamakuun testaamisella. Meitä oli kaksi ryhmää kerralla treenaamassa, eli siis paljon. Hyvä häiriötreeni, vieressä oli tovin yksi uros, joka murisi Justulle. Meidän poika oli hiljaa, jee! Vaihtoivat sitten toisella puolella olleen nartun kanssa paikkaa, jotta molemmat pojat saa treenirauhan.

Luoksepäästävyydessä Justus nousi seisomaan ja meni muutaman askeleen vastaan. Hmm, täytyy treenata. Muuten odotteli kyllä suht nätisti ja kontaktissa perusasennossa. Siis paremmin kuin ennen. Pari kertaa nousi ja korjattiin tilanne mutta iso parannus aikasempaan tanssahteluun.

Paikkamakuu oli mun mielestä pikkuisen levoton mutta iso, tosi hieno juttu tapahtui myös. Justun kaveri Fidu nousi ja lähti Heidin luo, joka oli piilossa sermin takana. Justus seurasi kyllä Fidun menoa "mitä tuo tekee" -ilme nassullaan, mutta pysyi kuin pysyikin paikoillaan, eikä lähtenyt Fidua moikkaamaan. YES!

Sitten alettiin treenaamaan seuraamisen askeleita sivulle ja pakitusta. Näitä kumpaakaan ei olla aiemmin tehty. 90 asteen käännöksiä oon kyllä tehnyt aika paljon, ne sujuu jotenkuten. Noh, pakitus alkoi ensin maahan menolla, mutta kun tarpeeksi työnsin aavistuksen ohi kuonon taaksepäin niin Justus tajusi liikuttaa jalkojaan ja lähti peruuttamaan.

Sivuaskelia treenaillaan nyt aluksi pikkuisen etuviistoon, ja se lähti jo suht hyvin menemään. Kun Kaisa demosi mulle Justun kanssa miten homma menee niin mietin että miten toi koira osaa muiden kanssa heti kaiken :D

Mitäs muuta, tehtiin liikkeestä jäämisiä. Ne alkaa sujua, käskyjä täytynee vähän napakoittaa, jotta jäänti tapahtuisi heti. Nyt taitaa (sivusilmällä katsottuna) ottaa vielä ainakin askeleen tai kaksi...

Sit mä testasin estehypyssä sitä kosketusalustaa. Se toimi hienosti, siis kuten olin sen ajatellutkin toimivan. Ei mennyt Justus enää sinne sivuun vaan kääntyi huomattuaan kosketusalustan. Vähän se seisominen on vielä semmoista arpapeliä näköjään. Välillä pysyy paikallaan ja välillä tanssahtelee muutaman askeleen etujaloilla.

Lyhyestä virsi kaunis: treenit meni aika hienosti, mie oon tyytyväinen. Näköjään kaikki alkaa mun mielestä jo sujua, mutta kuitenkin on viilattavaa.