Joo, meidän poika on keksinyt uuden kiinnostuksen kohteen. Ja se on mukava kyttäyksen kohde, kun niitä on tuossa viereisessä puistossa ihan riittävästä, tykkäävät majailla ja pesiä tuolla ryteiköissä. Ah ne niin ihanat maassa taapertajat, jotka pelästyessään luokse juoksevaa koiraa saavat vähän lisää vauhtia alleen ja nousevat siivilleen ja lähtevät lentoon.

Ne kirotut fasaanit ja nykyään myös muut ötökät, jotka muistuttavat edes lintua... En tajua mistä tuokin intoutus on saanut alkunsa, kaipa se paimenvietti sitten täytyy johonkin purkaa. Tylsää vaan, kun koiraa ei enää viitsi pitää pihalla vapaana, kun noita kuukkeleita saattaa olla missä puskassa tahansa. No tiukka linja vaan pidettävä komennossa, ehkä se saadaan hallintaan.

Niin, olihan meillä agiliitoa tänään.
Mä otin semmoisen mennään rauhassa esteeltä esteelle ja palkataan joka välissä -tyylin. Kun ei siitä tekemisestä tule mitään, kun tuo lähtee menemään, varsinkin jos radat sisältävät kiertämisiä ja kaartamisia esteiden taakse jne muuta vähän meille vielä hankalaa. Ja varsinkin kun mä oon tämmmöinen tumpelo noiden ohjauksieni ja käsieni kanssa. Plaah. No anyway, tarkoitus oli siis korostaa Justulle että minä määrään ja silleen tehdään. Noh, toimihan se kai jotenkin, vähän siinä ehkä kärsi tuo estesarjojen suorittamisen kauneus (jota meillä ei siis ole :) ), mutta saatiin ainakin kontakti ja hallussapito treeniä edes pikkuisen.

Nyt alkaa kolmen viikon treenitauko ja sitten siirrytään sisältä ulos. Ja se onkin jännää, kun on uusi ryhmä ja kaikkea, hih.