Saa nähdä miten naisen käy, kun päätin että nyt loppuu sohvaperunailu, nyt alkaa kuntoilu. Jospa sitä vielä saisi itsensä edes lähemmäs bikinikuntoa :) Ja Huttunen parka joutuu siihen osalliseksi, kuntoiluun siis. Sen ei kyl tarvii saada bikineitä päälle, voisi poikaparka nolostua! Mutta Huttunen on mun piiskuri ja motivaattori. Onhan meillä yhteinen tavoite: kunto saisi kestää hieman paremmin tuolla agilitiradalla.

Joten me aloimme juosta. Ostin jo viime syksynä canicrossing-narun ja nyt käytiin hankkimassa myös juoksuvyö. Niiden käyttöä ollaan muutamaan otteeseen testattu. Kävellessä toimii ihan ok, Justus vetää ja naru pysyy tiukalla. Mutta tasaisella juostessa Huttu on sitä mieltä että tää tasainen lönköttely on jees, ei mun tarvii vetää :) Alamäet kyllä mentiin kovaa vauhtia ja nautittiin vauhdin hurmasta, ja saatiin muutama vastaantuleva hymyilemäänkin :) Oli siis ihan hyvä metsäjuoksulenkki.

Lopuksi tehtiin vielä kotona hetki tokoa. Eipä ole poitsu ikinä esitellyt niin täydellistä katsekontaktia  sivulletulossa niin kuin eilen. Kontakti pysyi koko ajan käännöksissä ja hienosti tuli ihan viereen, mukisematta ja taaksejäämättä, WAU!

Muisteltiin taas Ruutua, mutta mutta... Naapurin täti tuuletti samalla peittoja, ja toinen tuli lenkiltä. Ne oli ylitsepääsemättömän mielenkiintoisia. "Mikä Ruutu, mikä koske-alusta?" - tuo kysymys paistoi Justun silmistä. Jätettiin siis se ja tehtiin vielä liikkeestä jäämisiä. Tosi nopea maahanmeno ja hieno seisominen, bueno!