Huttusen mukavien tapahtumien viikonloppu kutistui yhteen koiratapaamiseen, jota sitäkin varjosti pienehkö urosmachoilu. Eilinen siskojen treffaaminen peruuntui, ja illemmalla ollut agility jäi myös väliin. Sen sijaan perjantaina tokoltiin Jamin kanssa ja istuttiin iltaa.

Tiedätte varmaan sen tilanteen, kun mainitsee jotain hyvää jostain, mistä tahansa asiasta, tapahtuu hetken päästä jotain aivan päinvastaista. No niin kävi perjantaina. Oltiin juuri kehuttu, kun on niin hienoa että meidän urokset on hyviä kavereita keskenään ja ne pystyy huoletta jättämään pihalle ilman valvontaa tietäen etteivät tappele. Olisi pitänyt koputtaa puuta tuon lausahduksen jälkeen...

Justus löysi pihalta oman luujemmansa ja sitä piti tietysti Jamille esitellä. Huttunen päätti, että tuo pikkuinen on parasta pistää ojennukseen ja muistuttaa kenen luu se on... Mitään vahinkoja ei tapahtunut, luu vietiin piiloon toisaalle, ja tilanne neutralisoitui. Jami tosin pelästyi ja traumatisoitui, kun ennen niin ihana iso nallekarhukaveri rähähti yllättäen, ja oli alla päin loppuillan.

Treffataan pikapuoliin uudestaan, jotta luuepisodi unohtuisi. Jamille haliterkkuja!