Töistä lähtiessä päätin, että nyt tehdään tokoa ajatellen huomista ränkkäriä, ja että me tarvitaan treeniseuraa. Viesti Heidille ja sovittiin treffit harkkakentälle. Alkuun koirat pienelle juoksukirmailulle, jotta saatiin ylimääräiset energiat purettua siihen. Sitten paikkamakuu, jossa Justus nousi seisomaan ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen. En just nyt muista mikä ääni kuului ja mistä, mutta selvä reaktio häiriöön. Palautus maahan ja lyhyt aika uudestaan. Pysyi ja kunnon kehu päälle.

Sitten käytiin alon liikkeet läpi, Heidi "käskytti". Viikonloppu oleskelu häiriöttömässä paikassa näkyi, kaikki äänet, muiden ihmisten ja koirien liikkeet kiinnostivat oikein paljon. Justun tarkkaili paljon ympäristöä ja kontakti oli vähän hakusessa mutta Heidi teki mainioita huomioita, ja niiden mukaan palkattiin oikeissa kontaktin kohdissa.

Seuraaminen oli heikkoa, Justus pystyy paljon parempaankin ("Kyllä se kotona osaa."). Tämän seurauksena tehtiin lyhyitä muutaman askeleen pätkiä, joista kovasti kehuja perään.

Eka seisomaan jääminen oli huono, mutta toinen jo kuin olisi eri koira taas ollut tekemässä. Heti kun Justulta saa sen kaipaamansa kontaktin, tekee se hyvää ja hienoa työtä, mutta jos sen mielenkiinto on yhtään jossain muualla, ei hommasta tule mitään.

Maahan meno oli hyvä. Luoksetulo ihan jees. Hyppy meni mallikkaasti, kun mä katsoin Justun ohi kun menin sen viereen seisomaan, enkä paineistanut sitä tuijottelemalla ja hiippailemalla ("pysyykö, eikö pysy").

Treenit meni siis oikeastaan vähän miten meni vain ja ainoastaan mun sekoillessa omien ajatusteni kanssa. Ja koska mun ajatukset ei oikein ollut kasassa, ei koirankaan kontakti pysynyt. Minä siis kaipaan myös keskittymistreeniä, koska silloin hommat sujuu meiltä paljon mallikkaammin :)

Kiitokset Heidille (ja Fidulle ja Awalle) seurasta ja hyvistä vinkeistä :) Treenataan taas pian uudestaan yhdessä, se oli kivaa!