Oli niin kuuma ettei koiria viitsinyt kokonaisella radalla rääkätä (ihan kuin se muka meiltä edes vielä onnistuisikaan). Tehtiin siis haltuunotto-treeniä, ja se on kyllä meille tarpeellista. Oon tehnyt vastaavaa kierrättämällä puiden ympäri, mutta oikeiden esteiden kanssa en oikeastaan ollenkaan.

Ensin koira putkeen, sitten pysäytys aidalle, hyppy yli ja heti haltuun aivan kiinni siivekkeen vasemmalle puolelle. Näytti helpolta ja yksinkertaiselta kun katselin muiden menoa, mutta kun tuo minun koira on semmoinen sähikäinen etten mie pysy perässä... "Ai sä tulitkin jo sieltä putkesta ulos!" :D

Putkessa ollessa koira käskytettiin aidalle hyppäämään mutta kuitenkin heti sen jälkeen pysäytettiin aidan eteen "tässä"-käskyllä. Sen jälkeen mentiin ensin namikädellä ohjaamalla siivekkeiden läpi vasemmalle puolelle, jossa pysäytettiin taas "tässä"-käskyllä. Myöhemmin laitetiin rima ja hypättiin aidan yli.

Mä taisin liikkua jotenkin liikaa putkelle päin alussa, koska mulle tuli aina kiire päästä aidan eteen pysäyttämään Justus. Ja Huttunen ei osannut kentällä kuumuudesta huolimatta ottaa rennosti, vaan se meni täysillä sinne minne käskettiin. Hih, on se kyllä mainio koira, hienosti se silti osasi vaikka törmäsikin kovalla vauhdilla aina mun käteen siinä aidan edessä.

Tehtiin vielä aidan taakse jättöjä ja kepit kertaalleen, meni niin hyvin että päätin jättää siihen (kerrankin, yleensä mä ahnehdin liikaa ja pilaan sillä hyvät treenit). Otettiin harjoituskepit mukaan kotiin ja niillä jatketaan koti treeniä vielä pari päivää ennen kuin ne pitää palauttaa.

Emäntä muuten nautti olostaan kun oli kuuma. Justus ei jaksanut turhia riekkua ja haukkua ja pystyin huoletta pitämään sitä kentän laidalla odotellessamme omaa vuoroamme. Poika oli ihan hiljaa ja pisti jopa pään etutassujen päälle maassa ollessa. Kerta se on ensimmäinenkin, HIP HEI!