Hyvän agilityn jälkeen päätin vielä käyttää Justun intoa hyväkseni ja tehdä vähän tokoa. Mutta sellaista mitä ei hetkeen olla tehty eli kaukot, merkki ja ruutu. Ja pikkuisen seuraamista.

Kaukot tein eka palkkana namit, ihan hyvin meni. Vähän laiskasti nousi ylös, mut kelpuutin. Sit vaihdoin palkaksi pallon joka tuntui kiinnostan kovasti, ja sillä saatiin pikkuisen enemmän intoa mukaan. Täytyy miettiä vaihtaisko kaukoissa namit hetkeksi pois ja palkkais lelulla vaihteeks.

Sit merkkiä joka oli unohtunut täysin. Eihän me sitä kyllä paljon olla tehtykään. Vietiin pallo yhdessä merkin taakse ja mentiin viiden metrin päähän virittelemään. Missä merkki, missä pallo? Sitten käsky, ja kas koira ei hievahdakaan. Koitin uudestaan eikä mitään eloa. Katseli kyllä oikeaan suuntaan mutta ei liikkunut senttiäkään. Käden heilautus auttoi. Toinen meni samaan tapaan, mutta kolmas jo oma-alotteisesti. Jätin siihen ja siirryttiin ruudun tekoon.

Ruutuun haettin kosketusalusta jota tehtiin pari kertaa muistinpalautuksen vuoksi. Hienosti muisti mikä oli tarkoitus, mutta ruutua sitten haettiin vähän samaan tapaan kuin merkkiäkin. Pari kertaa jouduin käskemään jonka jälkeen Justus lähti hitaasti lönkyttelemään ruutuun. Löysi alustan ja sai palkaksi namia kädestä. Toinen meni jo vähän vauhdikkaammin ja palkaksi lensi pallo. Kolmas jo huomattavasti parempi. Jätettiin siihen.

Lopuksi vielä pieni pätkä seuraamista, joka oli loikkaa ja kontaktinpuutetta vuoronperään. Mulla oli pallo oikeassa kädessä, joka kiinnosti paljon. Kun kehuin hyvästä kontaktista, alkoi loikkiminen kun luuli että tulee vapautus ja pallo lentää. Huomauttamisen jälkeen palasi ruotuun, jonka jälkeen tuli ihan palkitsemisen arvoinen pätkä. Jätettiin taas siihen kun taisi alkaa jo väsyä ja kiinnostus sen myötä hukkua.

Äiti oli tänään inhottava kun käskytti ja teetätti töitä niin kovasti. No aina ei voi pienet koirat voittaa, kun äipällä on intoa liikaa (kerrankin niin päin...) :)