Agility meni just niin huonosti kuin mä etukäteen visioin "worst case scenarion" päässäni. Oma mokani kyllä ihan täysin, olisi vaan pitänyt sanoa ettei mennä ekana, kun Justus oli viisi minuuttia kentän laidalla haukkunut mulle kun kierrän ja opiskelen rataa. Viisaana olisin sanonut että tästä ei tule mitään jos mennään nyt. Mutta enpäs sanonut, enkä ollut viisas ja tulos oli juuri sellainen kun tuon pohjalta osasi odottaa.

Meillä oli piiiiitkä rata, ja vaikeakin vielä. Oli täysin hyppäri, aitoja monta ja 3 putkea. Paljon pyöritystä ja kaheksikkoa. Kolmea ekaa aitaa me hinkattiin noin 5 minuuttia. Mun ohjaukset oli jostain syvältä (Juha  yritti parhaansa mukaan mua korjata, kiitos siitä), ja Justun keskittymiskyky nolla. Viereisellä radalla meni koko ajan koirakko kovaa, toisella puolella leikki yksi koira omistajansa kanssa, ja kentän edessä pyörin ihmisiä ja koiria. Justulle tilanne oli paha, koska se on niin kiinnostunut muualla kentällä tapahtuvista asioista. Mä sitten päätin yhden onnistuneen käännöksen jälkeen, että me pidetään nyt tauko, jotta koira "viilenee".

Siinähän se aika sitten menikin :) Kun olis ollut meidän vuoro koittaa uudestaan, oli tunti ohi ja tehtiin pikaisesti vaikeita esteitä. Päästiin siis kokeilemaan vielä kepit, jotka meni ekalla hyvin, ja jätin siihen. Hieno homma, koska edellisistä kepeistä oli jo useampi viikko ja sillon ne meni surkeasti.

Harmittaa kyllä kun ei päästy koittamaan uudestaan, olisi mennyt varmasti paremmin kun Justus oli vähän rauhoittunut. Viikonlopuksi suunnistetaan mökille, muuten oltais menty Heidin ja Awan kaa treenaamaan. Se olisi kyllä ollut paikallaan.