Tänään viikon vakiohyppelyt. Oli vaikea rata, vaikka olikin ykkösten, ja siitä sentään puuttuikin vielä lopusta suoran pätkä. Oli kiepusta ja valsseja, käännöksia ja kaarteita. Hui hui! Noissa me ei olla vielä lainkaan hyviä, vaikka valsseja ollaankin viime aikoina treenattu.

Oltiin Justun kanssa vikoja. Suurinta tuskaa tuottivat tänään odottamaan jäämiset aidan taakse, tai ei pelkästään tänään, vaan oikeastaan viime aikoina. Niihin pitäisi keksiä nyt lääke. En tiedä onko se sitä että pitäisi käskeä tiukemmin vai vaan treenata niitä enemmän ja palkata odottamisesta. Varmaan molempia pitäisi tehdä. Kaipa tässä pätee sama kuin tokossa: mun ei pida pyytää....

Aika paljon tänään pohdittiin koutsin kanssa erilaisia suoritustekniikoita, millaisilla erilaisilla ohjauslinjoilla joitain kohtia voisi suorittaa, ja mitkä niistä toimisi meille parhaiten. Aika paljon mun ohjauksessa on vielä sellaista että mulla on aavistus miten tietyt kohdat pitäisi tehdä, mutta ne ei tule selkäytimestä, eikä ole ehkä uskallusta niitä suorittaa.

Ja yksi ongelma on että mun pitäisi saada paljon lisää vauhtia, koska jään kyllä tosi paljon välillä Justusta jälkeen, kun se menee niin vauhdilla eteenpäin... Esim. putkesta tullessa ja hypätessä kaksi hyppyä on sillä jo niin hirveesti vauhtia että jos mä en saa käskyllä sen vauhtia hidastettua niin on aika toivotonta saada sitä hyppäämään 90 asteen kulmassa edellisiin aitoihin verrattuna olevaa estettä...

Mutta siinä mulle purtavaa. Ja viikonloppuna on tiedossa oikein tehokoulutusta agilityn saralla. Mennään Riksuun aussi ry:n järjestemällä agilitykurssille la ja su. Niistä sitten myöhemmin lisää.