...eli metsän ja peltojen ympäröimänä, järvenrannalla. Ja sen huomaa :) Naapureita ei voitu ohittaa äsken vetämättä/tervehtimättä, varsinkin Roope-villiksen luo olis pitänyt ihan väkisin päästä. Käytöstavat siis hieman hukassa.

Mutta kivaa oli! Säät ei ihan suosineet, mutta joskus sitä voi ihan vaan nyhjöttää sisällä potematta syyllisyyttä odottavista hommista ja pelata tunti toisensa jälkeen korttia. Nyt on kesä ja loma! Ja paistoihan se aurinkokin vähän, vesi oli lämmintä, uiminen ihanaa ja ruoka hyvää, niiden muistoilla peittoaa ne huonotkin säät :)

Justus koki ensimmäinen laiturilta tipahtamisen... Vähän liikaa hyöri ja pyöri, ja sitten humpsahti järveen. Pikkuisen koitti ensin ottaa etutassuilla kiinni laiturin reunasta mutta eihän sieltä enää ylös pääse, jos puoli koiraa on järvessä. Sitten antoi periksi, pää meni veden alle (voi mikä hämmentynyt ilme) ja uintireissu rantaan. Mutta eipä siitä mitään kammoa tuolle pelottomalle jäänyt. Laiturilla juostiin samaan malliin kuin aiemminkin ja uintiakin harrastettiin kun siltä tuntui.

Serkut olivat myös omalla mökillään naapurissa ja Justus pääsi kouluttamaan pallon/lelun/minkä vaan lentävän heittelijöitä :) Ja hyvinhän se sujui. Kun vaan tarpeeksi usein vei palloa tms jonkun viereen niin joku heltyi ja heitti, heh. Musta tuli lopulta Justun silmissä vähän inhottava kun mä vaan komensin ja käskin tekemään / olla tekemättä jotain, muiden kanssa oli paljon kivempaa. Kyllähän mäkin mökin kunnostuksen lomassa poitsun kanssa leikin ja hääräsin ja vähän tokoiltiinki, mutta kun muut ehti enemmän niin minkäs teet.

Juokseminen Justun kanssa oli tuolla maaseudulla paljon helpompaa. Vaikka melkein joka talossa on koira, niin hajuja on silti vähemmän, kun talojen välimatka on useita satoja metrejä. Päästiin jopa juoksemaan puolisen kilometriä ilman minkäänlaista pysähdystä, varmaan meidän enkka :)

Mutta tokotreeneihin mitä tehtiin oon kyllä tosi tyytyväinen. Muutaman kerran tehtiin vaan vähän jotain, että voi sanoa treenanneensa, mutta sitäkin paremmin. Perusasentoihin tultiin heti ekalla käskyllä ja innokkaasti. Liikkeestä maahanmenot oli nopeita ja kontakti mielettömän upeeta. Sen myötä myös seuraaminen oli oikein mainiota. Sen se tekee kun koira saa puoli päivää tehdä ihan mitä tahtoo: leikkiä, juosta, uida ja paimentaa ihmislaumaa. Ja kun hetkeksi pyytää sen huomion, niin se palkitaan. Olipas kiva fiilis!

Ja treenasihan Justus yksinään viestiä yhtenä päivänä. Mun äiti lähti käymään siinä naapurimökillä ja Justus tapansa mukaan lähti sinne missä tapahtuu jotain. Mä jäin puuhastelemaan omalle mökille. Hetken päästä Justus tuli takaisin, kehuin kovasti ja annoin jotain namia sille. Sitten poitsu taas loikkasi rantapolulle ja kovalla rytinällä nelisti takaisin naapuriin. Ja hetken päästä tuli iloisesti läähättävä koirunen takaisin tyytyväinen ilme kasvoillaan. Hassukka!

Vielä tää viikko lomaa ja sit töihin, onpa tylsää.