Niin. Ei koskaan pitäisi ennen treenejä mennä muille sanomaan/kehumaan, kuinka hyvin koiran kanssa on treenit kotona mennyt, koira on innoissaan ja tehnyt hyvää työtä. Itsekin on ollut innostunut, rauhallinen ja todella tyytyväinen. Ei siis koskaan. Koska silloin käy niin kuin meille tänään. Pakka hajoaa aivan täysin, mikään ei toimi ja menee pinna. Ärräpäät lentelee, ainakin mielessä ellei muutenkin.

Sadesää, treeneissä me ja toinen koirakko. Viereisellä kentällä kuitenkin yksi koirakko treenaamassa yksinään. Häiriötä siis edes vähän, ja tiedossa yksityisopetusta koutsilta. Hyvät lähtökohdat.

Paikkamakuu. Viimeksi eilen treenasin skeittipaikan vieressä. Kolinaa, poikien meteliä jne. Meni hyvin. Pysyi eikä katsekkaan juuri haahuillut. Mutta tänään kentällä nousi kaksi kertaa!! Vieressä kyllä "tuntematon" vieraileva uros, mutta ei pitäis vaikuttaa. Eikä ollut edes häiriötä viereisellä kentällä. Ketuttaa.

Ensin Justus tosiaan nousi istumaan, koutsi kävi komentamassa takaisin. Jatkettiin. Nousi seisomaan ja lähti tulemaan mun luo. Koutsi meni ja otti pannasta kiinni ja vei tiukasti komentaen takaisin maahan. Justus mulkoili vuoroin mua ja koutsia, mutta pysyi maassa loppuun saakka. Ei tajua.

-> Täytynee vaan tehdä ihan missä sattuu noita paikkamakuu treenejä, jotta tottuu häiriöön ja oppii olemaan rauhassa.

Sitten tehtiin kolme liikettä kisanomaisesti. Hetken virittelin, leikittiin ja pari pientä seuraamista.

Liikkeestä seisominen. Perusasennossa haahuilua. Karkasi seuraamisesta kentän reunalle (?!), mutta palautui käskystä takaisin. Haahuili seuraamisessa kuitenkin edelleen. Mulla paloi jo täysin pinna, ja pääkopassa kiehui. Koitin kuitenkin pysyä rauhassa ja tehdä liikkeenohjaajan käskystä sitä mitä pitikin.

Tehtiin pari pelkkää seuraamista täyskäännöksillä, kehuin kun teki oikein. Kontakti parani tässä vaiheessa hitusen. Mutta itse liike oli yhtä epävarma. Mä otin aika vahvan pysähdyksen seiso-käskyn yhteydessä, mutta Justus otti silti kolme askelta mun perään. Seisoi sitten jämerästi paikallaan.

-> Seisomaan jäämisten harkkaa siis paljon ja vaihtelevasti.

Seuraaminen vapaana oli yhtä kovaa haahuilua kuin edellisessäkin. Ainakin alussa, loppu meni kyllä ihan buenosti. Mä taas hätiköin ja sanoin olevani valmis suoritukseen vaikkei koira ollut edes kontaktissa. Ja se kontaktihan oli sitten ihan kadoksissa. Juoksuun lähdössä unohdin käskyn, ja sit vielä seuruutin vinossa linjassa. BLAAH!!! No tosiaan parani loppua kohden, pieni lohtu sekin.

-> Paljon perusasento treeniä, kontaktia, pieniä pätkiä ja paljon kehua ja palkkaa. Peruskamaa.

Luoksetulon otin viimeiseksi koska se on meidän varma liike, ja sen jälkeen oli hyvä ottaa riehu leikki kentällä palkaksi. Hätiköin taas suoritusvalmiuden kuittaukseen, mutta Justus jäi kuitenkin käskystä odottamaan. Tuli vauhdilla luo, mutta teki taas sen parin metrin kaarroksen taakse.

-> Justun lähestyessä lelu selän takaa aavistuksen näkymään jotta hidastaisi vauhtia. Siis kuten ollaan tehtykin. Nyt vaan paljon toistoja.

Me huilittiin välissä, mutta otettiin loppuun vielä liikkeestä maahanmeno. Ja voi kele minkä tempun tuo teki: Juoksi ulos kehästä jonkun hajun perässä. Ei tietoakaan että olis tullut tänne-käskyllä takaisin, etsi vain mistä se ihana nartun haju tulee (just oli yks narttu käynyt pissillä kentän reunalla, varmaan juoksu lähellä tms). Noh, nappasin sen sitten haistelemasta, ja Justus sai kuulla aikamoisen ryöpytyksen ärräpäitä. Voi elämä että ketutti siinä vaiheessa....

Ja se maahanmeno sitten muutaman minuutin tiukan muistuttelun ja parin seuraamispätkän jälkeen.. Ei tietoakaan mikä semmoinen käsky edes on! Parin uuden käskyn jälkeen sit palautui mieleen... Vapautin ja otettiin koko liike uudestaan. Sitten toimi, ja meni jopa ihan täydellisesti.

-> Maahan jäämisten harkkaa paljon ja vaihtelevasti.

Mutta että osaa ärsyttää tuommoinen nuoren uroksen temppuilu. Justus osaa ne liikkeet, ja ihan täydellisesti jopa halutessaan, mutta kun ei kiinnosta niin ei... No mun vikahan tää on, syyllisen löydän kyllä peilistä kun sinne katson. Kuukausi ollaan oltu lähes tekemättä mitään, koska ajattelin että intoa olis sitten taas Justulla tehdä töitä kun on vähän ollut taukoa. No tavallaan intoa onkin, mutta ei kuitenkaan kuten pitäisi. Ja kun mä oon siellä kentällä edelleen niin kiltti tuolle, että pyytelen enkä käske! Millonkohan mä oikeasti opin että mä voin vaatia kunnon suoritusta heti ja sanoa sille sen prkl jos musta tuntuu. (No tänään kyllä sanoinkin aika monta kertaa...) Mutta on kyllä aika epätoivoinen olo, kun on ne ekat kisatkin tulossa kuukauden päästä...

Blaah!!! No otin mä loppuun sitten ihan perusasentoa ja vaadin Justulta sen kontaktin ja sen pidon. Ja tulihan se sieltä, ainakin paremmin mitä noissa liikkeissä. Ja paikkamakuun tein myös, ja kävin palkkaamassa monta kertaa välissä. Rauhallinen, mutta vähän mököttävä asento. Pysyi kuitenkin maassa. Hyvä.

Tulipahan tilitys, mutta menköön. Näillä eväillä mennään ensi tiistaina seuran toko-ränkkäreihin. Tulee varmaan tosi hyvä tulos!