Päivät on menneet aika vauhdikkaasti tätä nelijalkaisten laumaa kaitsiessa. Pissoja ja kakkoja siivotaan lattioilta sekä pestään hirveetä pyykkiläjää, joka on kertynyt viime viikkojen reissuista. Samalla leikitään, syödään, nukutaan ja koitetaan varoa, ettei kissat hypi pikkuisen silmille. No ihan kilttejä ne on, mutta Nupun mielestä niiden hännässä olis kiva roikkua. Ja Miuku ja Taavi ei välttis oo ihan samaa mieltä... Sitten temmelletään sisällä ja ulkona, ja opetellaan yhteiselämää. Hauskaa, niin mukavaa vaihtelua tohon työelämään, mä voisin jäädä kotiäidiksi =)

Justus suhtautuu jo positiivisemmin uuteen tulokkaaseen. Nuppu oikein ärsyttää isoa veikkaa, juoksee ja tekee kenguruloikkia Justun ympärillä. Sisupussi tuo pieni. "Minähän en luovuta ennen kuin saan tuosta kaverin!"

Ja Justun puolustusmuuri sulaa kovaa vauhtia. Kivaa seurata vierestä miten se päivä päivältä sopetuuu uuteen tilanteeseen paremmin ja on jopa jo huolissaan kun pikkuinen inisee kopassaan! Käy aina pihalta tullessa tarkistamassa Nupun jos se nukkuu, ja muutenkin haistelee innokkaasti. Eilen antoi jo tovin nuolla suupieliä... Niin ja koitettiin täällä jo vähän leikkiäkin, mutta Justun otteet oli sen verran rajut etten uskaltanut antaa sen kauheen kauaa jatkaa. Onhan noita ärinöitä pariin kertaan tullut vielä, mutta vähenemään päin. Ja saahan sille pienelle huomauttaa jos kovasti ärsyttää!

Mutta huomaa kyllä Nupustakin miten paljon tuo Justun hyväksyntä vaikuttaa yhteiseloon. Ensimmäiset päivät Nuppu oli vähän allapäin, ymmärtäähän sen kun sisarukset, mummu ja täti ei olleetkaan enää lähellä. Isoveli kohteli kuin ilmaa ja aiheutti hämmennystä ärinöillään. Mutta heti kun Justus alkoi kiinnostua Nupusta niin pikkuinen sai uutta energiaa. Sen jälkeen on kuultu pikkuhaukkuja ja hassua pikku purinaa, kun Nuppu kiukkuaa lattialta sängyn päällä makoilevalle Justulle. "Tule alas sieltä, leikitään!"

Ruokakin maittaa ja meno on aktiivisempaa kuin ekoina päivinä. Yötkin nukutaan lähes kokonaan. Oon opettanut Nuppua nukkumaan kopassa, johon se päivisin jo itse kömpiikin. Öisin oon pitänyt koppaa vielä kiinni, jotta Justus saa nukkua rauhassa. Koppa on sängyn vieressä ja mä oon sen verran herkkäuninen että herään ininään ja sitten käydään pissalla ja jatketaan unia.

Ihmisiä on käynyt pihassa ihmettelemässä eikä pieni ole moksiskaan, juoksee suin päin katsomaan. Vieraita koiria ei vielä olla nähty. Alkuvaikutelma pienen luonteesta onkin rohkea, reipas, päättäväinen ja itsenäinenkin. Ja itsepäinen....

Korvaa on puhdistettu ahkerasti, kun sinne oli kertynyt likaa. Täytyy toivoa ettei se ärry ja tulehdu. Etutassujen kynnet leikattiin eilen, onnistui yksin yllättävän helposti. Justun kanssa sain tapella sen ollessa pieni ja lopulta taisi olla mun veli joka sai homman hoidettua ja Justun totutettua hommaan.

Imuri oli Nupusta vähän pelottava mutta mä pistin tehot minimiin (=ääni pieneni) ja tein superhitaita liukuja ens alkuun, ettei vauhdikas liike pelota pientä. Nuppu ihmetteli kauempaa ja tuli mun kutsusta viereen ihmettelemään mikään täällä humisee, lopulta nukkui sen aikaa kun mä imuroin.

Ja lenkillä ollaan käyty myös. Tai no, tuommoisia parin sadan metrin kierroksia tuossa lähipuistossa. Justus kuitenkin täytyy välillä pissattaa, Nuppu juoksee perässä oikein mukavasti. Ja oikeen innostuu ulkona riekkumaan. Saa välillä hepuleita ja kun vauhti on liian kova, menee kuperkeikkaa heinikossa.

Tällaista meille tällä erää. Viikonloppuna pistäydytään kummitytön synttärijuhlissa ja Nuppu pääsee varmaan sinne mukaan. Ja mennään panta ja hihnaostoksille, ostetaan ruokaa ja varmaan kaikkea muuta mitä sattuu mukaan =)