Lenkillä otin silloin tällöin perusasentoja, pieniä askeleen tai kahden seuraamisia ja palkkasin namilla. Aluksi Justus olikin kiinnostunut mutta puolessa välissä kiinnostus lopahti. "Mikäs tuolla menee, jossain tuoksuu nyt tytölle.... jne jne". Ja niin se emännän kiukku taas pääsi valloilleen, eikä mistään tullut enää mitään.

Hassuinta tässä on se, että kun toinen koira tuli vastaan ja annoin tavanomaisen "mennään ohi"-käskyn, otti Justun kontaktin ihan ilman mitään kummempia kotkotuksia ja käveltiin vauhdilla ohi. Kontakti säilyi reippaasti toisen koiran jälkeenkin ja tottahan minä palkkasin reilusti namilla ja kehuilla. 100 metriä aikaisemmin olin vaatimalla vaatinut seuraamista, eikä siitä tullut yhtään mitään. Oikeassa tilanteessa taas toimittiin kuin unelma... Blaah, no jotain hyvääkin siis, jos jotain huonoakin.

Tultiin sitten kotiin ja jätin Justus hetkeksi sisälle. Kävin tekemässä ruudun ja laitoin pari merkki-törppöäkin pihalle töröttämään häiriöksi. Justus ihmetteli touhua avonaisesta ikkunasta ja minä suuri elkeisesti heittelin itsekseni palloa ja juttelin kuinka kiva pallo on. Härnäsin pientä, inhottava emäntä ;)

Mutta kaipa sillä oli jotain vaikutusta, koska kun hain Justun ei kontaktia juuri tarvinnut erikseen pyydellä. Seuraaminen oli loistavaa ja heittelin palloa palkaksi. Perusasentoihin tultiin ekalla käskyllä.

Luoksetulossa kiinnitin huomiota siihen, ettei Justus juossut musta monta metriä ohi, vaan pysähtyi mun kohdalla ja tuli siitä sivulle. Pallon avulla tämäkin toimi.

Seisomisessa kokeilin eilen opittua rytmitystä kävelyn ja käskyn kanssa. Toimi, apunsa saattoi olla myös pallolla joka jäi odottamaan meidän selän taakse palkaksi. Justun pysähdys oli nopeampi ja tarkempi.

Tällä tavalla kun saisin kentällä olevat treenitkin menemään niin mulla ei olisi hätäpäivää kisojen kanssa... Mutta vielä ei lannistuta, kohta teen vielä kolmen viikon treenisuunnitelman, ja sen mukaan koitetaan elää.