Tiistaisten sadattelujen jälkeen päätin että tämähän ei jää tähän, jotain on asialle tehtävä. Joka päivä treenataan, vaikka vaan 5 minuuttia.

Niinpä suunnattiin heti keskiviikkona puistoon, ei suinkaan omaan ja rauhalliseen puistoon, vaan keskustaan, ala-asteen, liikuntahallin ja skeittipuiston tuntumaan. Täällä on aina häiriötä. Aikuisia, lapsia, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, skeittareita, koiria, autoja. Ei nyt mitään mittavia määriä, mutta kuitenkin. Isäntäkin lähti mukaan. Janin piti tulla meille häiriöksi ja liikkeenohjaajaksi, mutta rupesi heti pelleilemään... :D Noh, kyllä siitä silti hyötyä oli.

Tehtiin paljon perusasentoja, kontaktia ja seuraamista. Hyvistä suorituksista paljon ja vaihtelevasti palkkaa: Välillä lensi pallo, välillä tuli nakkia, välillä retuutettiin mötköä. Välillä vaan kehuin ja annoin hetken olla rauhassa.

Ja hyvinhän tuo taas teki töitä. Kumma juttu. Ei tietoakaan edellisen päivän tottelemattomuudesta. Kyllä mä pari voimasanaa sanoin, ja vaadin niitä kunnollisia suorituksia. Paikkamakuussakin pysyi maassa vaikka Jani juoksenteli ihan toisen huonon edestä ja kerran jopa "käveli yli" (tähän mä kyllä sanoin että nyt kyllä...).

Että näin. Katsotaan nyt miten käy sitten kun taas mennään kentälle.