Nuppu opettelee tällä hetkellä seuraavia asioita
  • sivulletulo
  • istu (osaa kyllä jo, oppi tosi nopeasti eikä tarvii enää kättä ohjaamaan)
  • maahan
  • oman nimen vahvistaminen eli Nuppu
  • kieltosanan "ei" vahvistaminen
  • tule, tänne, luoksetulo
  • jäljen nuuskuttelu
  • naksuttelun alkeet
  • lenkkeilyn salat
Näiden ympärillä meidän päivät pyörii. Enemmän tai vähemmän. Suurimman osan ajasta tuo pikkuinen saa kyllä olla ihan pentu, eli leikkiä ja naurattaa meitä muita.

Justus on Nupulle tosi tärkee, välillä vähän liiankin tärkeä. Ulkona kun tuppaavat innostumaan leikeistä, niin Justus on yleensä se joka tulee kun huutaa "Nuupppuuuu". Ja pieni perässä, roikkuen isoveikan karvoissa :D Noh, tätä työstämme.

Sisäsiisteys on meillä jäänyt vähän vaiheeseen, varsinkin kun ollaan taas töissä. Kaikkein hauskintahan tässä on se että kun sisälle tulee lätäköitä ja kikkareita, eivät ne osu lainkaan papereille. Ne kierretään kaukaa. Vaikka kuinka niitä laitetaan siihen, mikä on vielä tunti sitten huomattu suosikkipaikaksi pissiä, ei siihen enää tehdä kun paperit ilmestyvät parketin päälle. Mutta ollaan kyllä menty parempaan suuntaan. Kotona kun ollaan, kiikutetaan pentua tiuhaan ulos ja kehutaan paljon kun asiat hoituvat oikeaan paikkaan.

Enkä mä noiden papereiden kanssakaan ole toivoani vielä menettänyt. Juuri pestylle lattialle on hyvä levitellä sanomalehteä sinne tänne, ja toivoa josko pikkuinen tällä kertaa osuisi siihen.

Kova haukkuääni on kyllä tuolla neidillä. Oikein kimakka ja käskevä. Komentaa välillä tiuhaankin, varsinkin jos ruokakippo ei tule tarpeeksi nopeasti nenän alle. Vähän se välillä naurattaa, mutta onhan siihen jo tartuttukin. Huomiotta jätetään ja tarpeen vaatiessa kielletään ja torutaan.

Kissoistamme Nuppu on erityisen kiinnostunut. Enpä muista että Justus olisi koskaan pentuna ollut noin intona kissojen perään. Tosin silloin kissoille tuli aikamoisena shokkina että taloon tuli pieni rääpäle, ja vielä ihan eri eläinlajin edustaja. Nyt ovat suhtautuneet aika lunkisti, tosin näyttäneet useampaankin otteeseen pennulle paikkansa hellästi tassulla läppäämällä.

Mutta sehän on tietysti Nupun mielestä vain kutsu leikkimään!!! Alkaa pieni urina, etukroppa painuu maahan ja häntä vispaa korkealla vauhdikkaasti. Leikitään leikitään!!! Kissat vähän nyrpeänä tätä touhua seuraavat, katselevat ympärille ja etsivät sopivaa pakoreittiä. Nuppu jää hölmistyneenä katsomaan kun Miuku hyppää tv:n päälle tai Taavi sinkaisee vauhdilla tiskipöydälle.

Nuppu painaa nyt jotain  kuutisen kiloa, koko ajan tulee painoa lisää. Hitaasti mutta varmasti. Ja muutenkin kasvaa kovaa vauhtia. Toisaalta ihan kauheeta, toisaalta ihanaa. Jännä juttu miten siitäkin ajattelee nykyään noin. Pennut on niin vähän aikaa pieniä, ja sitä toivois että ne olis aina semmoisia pieniä, pehmeitä karvakasoja. Mutta en mä kyllä malta odottaa kun päästään tuon energiapakkauksen ja innokkaan neidin kanssa tositoimiin ja harrastusten pariin! Sitten kun se on iso! Kivaa!