Päivän puuhastelut alkoi lenkillä. Justus päätti vähän ulkoiluttaa itseään lennättämällä fasupaloja eli fasaaneja ilmaan. Just olin ottamassa molempia kiinni kun lähestyttiin tietä, ja eikös tuo äijän alku bongannut heinikossa fasaanin... No onneks se karkureissu kesti vain pari minuuttia (sisälsi kyllä paluun ja uuden lähdön ihan vierestä, kun hapuilin remmiä)... Onneks kuuntelee sentään sen verran että alkuhuuman jälkeen tajuu palata kutsusta luokse. Nuppu reppana pelästyi veikan salamannopeaa juoksureaktiota ja lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan... No onneks pikkuinenkin palautui hetken huutelun jälkeen takaisin...

Lenkiltä palauduttua Justus pääsi testaamaan viikonlopun oppeja. Tarkoitus oli opetella takajalkojen käyttöä, mutta siitä tuli ihan fiasko. 45-asteen kävely ei onnistunut millään, Justus käänti koko ajan rintamasuunnan menosuuntaa, eli käveli siis eteenpäin. Tää täytyy nyt pohtia jotenkin... Ja ottaa appari mukaan, jotta voi kertoa kun takajalat tekee töitä oikein, että osaa palkata oikeassa kohdassa.

Ruutu-treeni onnistui huomattavasti paremmin. Treenattiin oikeaa paikkaa. Jätin Justun istumaan lähetyspaikkaan, kävelin itse ruutuun. Kutsuin ja ohjasin J:n haluamaani paikkaan ruudussa. Näitä tehdään nyt jonkun aikaa, ja katsotaan sitten alkaisiko poitsu hakea tuota kohtaa oma-aloitteisesti.

Nuppiksella oli pentutokot ja suunnattiin sit vielä hallille. Tänään tehtiin taas kontaktirinkiä ja istumista. Täys katastrofi, oltiin ekoja ja Nuppu oli vielä ihan tohkeissaan. "Jee, me ollaan taas täällä! Hei äippä tuolla on ihmisiä, ja noita toisia koiria! Ihanaa IIKKK!" Neiti sinkoili sinne tänne, saatiin me vissiin yks onnistunut pätkä. Vastakkain kävelyt onnistui huomattavasti paremmin ja lopputreeneistä kävelin vielä hallin läpi, ja pidin Nupun kontaktissa. SE oli huippuhienoa, vois sanoa jo seuraamiseksi, jos pikkuinen siitä mitään ymmärtäisi ;)

Sivulletulot ja askeleen seuraamiset oli ihan jees. Täytyy muistaa ottaa sivulletuloja muistakin kulmista kuin vaan edestä. Tosi hienosti pysyy jo sivulla, yllättynyt olin... Lopuks vielä maahanmenoa, nyt tehdään niin et sanotaan käsky ensin ja sit vasta ohjataan kädellä. Luoksetulot oli jälleen vähän riekkumista, kovin kauas en pääse kun pienelle tulee hätä. Mutta innolla tulee luo kun käsketään ja lasketaan irti. Ja leikki maistuu aina oikein makoisalle :)