Sunnuntaina mentiin maalle, ja koska takapiha on siellä yhtä kuin metsä, niin päätin tehdä molemmille kokeeksi metsään jäljet. Edellisistä peltojäljistä oli kulunut kotvasen aikaa, joten odotukset eivät olleet massiiviset, pääasiassa halusin molemmille vähän erilaista virikettä.

Koirat jäi autoon ja mä lähdin talsimaan. Nupun jäljelle tuli pituutta n. 30-40 metriä, pääasiassa sammalta ja lyhyttä varvikkoa. Nakkeja laitoin uudesta maastosta johtuen joka askeleelle. Ajatuksissani huomasin vielä yhdessä vaiheessa kääntyneeni loivasti yli 90 astetta, mutta aattelin ettei se pieni rikki mene, kokeillaan miten käy.

Naapurin tädin kanssa jutusteltuani hain Nupun ja sanoin jo autolla että nyt mennään jäljelle. Pikkuinen laittoi nenän heti maahan ja mentiin kovaa vauhtia polkua pitkin kohti jälkeä (jälki lähti siis polun varrelta). Jäljen kohdalla pysähdyin, näytin ekaa namia ja sanoin "Etsi jälki". Nuppu teki työtä käskettyä, pistin nokan maahan ja lähti etenemään juuri sinne minne pitkin. Tasaisen varma vauhti. Kaarten kohdalla ajoi ensin vähän ohi, tuhahti, kääntyi ja jatkoi matkaa oikeaan suuntaan. Lopussa odotti osa ip-ruuasta ja paljon kehuja. Oli aika näppärä tyttönen :)

Justun jälki oli ehkä 80 metriä. Osittain helpompaa, osittain hieman vaikeampaa maastoa kuin Nupulla. Nakkeja alkuun joka askeleella, sitten joka 3. ja joka 5. loppuun asti. Lopussa ennen palkkapurkkia pieni kaarros oikealle, ja nakkeja joka askeleella.

Justulle tein autolta hakiessa samalla tavalla, sanoin että mennään jäljelle. J innostui kauheasti, katseli mua ja metsää vuoron perään ja tanssahteli ympärillä. Tiesi selvästi mistä on kyse, polkua lähestyessä pisti myös nenän maahan (varmasti haistoi kyllä Nupun käyneen siellä myös). Jäljen kohdalla näytin taas maata, ja sanoin Etsi jälki. Justus eteni metsässä huomattavasti rauhallisemmin kuin pellolla. Yhdessä kohtaa jälki leikkasi pienen polun vähän liian loivasti, ja Justus hetken mietti että mihin mennä, mutta jälki löytyi ja matka jatkui. Lopun loiva kaarre meni Justulta vähän ohi, mutta havaitsi lähes heti purkin ja sen vieressä olevat nakit. Kehuttiin ja juostiin metsän poikki takaisin pihalle. Justus olisi varmasti jatkanut vielä pidempäänkin, ja olisi varmaan päässyt loppua kohden vielä parempaan vireeseen.