Huh, onpas ollut viikko. Isäntä on tehnyt iltavuoroa ja mä oon ollut kipeenä. Töihin jaksoin raahautua lähes joka päivä, mutta siihenpä se sitten jäikin. Koirilla on ollut aika tylsät illat, jotain viihdykettä oon koittanut keksiä mutta jokunen ilta oli ettei tehty yhtään mitään. Onneksi Jani on ennen töihin menoa touhunnut ja lenkittänyt koiria, joten ihan toimettomina eivät koko päivää ole joutuneet olemaan.

Maanantaina oli vuorossa taas jälkeä ja agilityä. Tosin vuorokaudessa olevien tuntien rajallisuudesta johtuen piti käydä tekemässä jäljet tohon puiston laitamille peltojäljen sijaan. Nupulle se ehkä toimikin paremmin koska heinä on tuolla puistossa vielä aika lyhyttä. Molemmat meni ihan hyvin, vähän ehkä hätäisiä olivat, kun intoa oli ehtinyt muutaman tunnin yksinolon aikana kertyä aikasta paljon.

Nuppu jäi sitten kotiin ja lähdin Justun kanssa agittamaan. Huomasi kyllä jo sunnuntainakin että tauko oli tehnyt tehtävänsä, eli sähikäinen oli matkassa. Vaikkakin oli aika hyvin kuulolla, meni silti vähän holtittomasti.. Mutta suurin syy tähänkin oli kyllä mussa: käskyt tulee myöhässä. Mä en vaan saa suutani auki tarpeeksi ajoissa, ja siitä syystä koira ei oikein tiedä mitä tehdä. Eli siis mun täytyis nyt opetella ohjaamaan ja käskyttämään...

Ti olikin sitten kuollut olo, eli peruslenkit ja huilimista.

Ke olin saikulla ja vein koirat juoksemaan Awan ja Fidun kanssa pellolle. Saivat siellä purkaa energiaa ja mun tartti vaan seistä :) Hienosti isot tytöt käsitteli Nuppua, pienellä oli oikein kivaa juosta karkuun ja jallittaa isompia näppärillä ja nopeilla käännöksillään.

To oli muka parempi olo ja kävin molempien koirien kanssa erikseen tunnin lenkillä. Justun kaa oli älyttömän kivaa, poitsu oli tosi hyvin kuulolla ja tehtiin pitkästä aikaa tokoakin. Pikkuisen perusasentoja, kontaktia ja lyhyitä seuraamisia. Nuppu-neiti pääsi käymään keskustassa, käytiin kaupan pihassa ihmettelemässä ihmisvilinää. Matkallakin otin tyttösen täällä-käskyllä lähelle ja syötin namia jos tuli ihmisiä vastaan. Nuppu on niiiiiin ihmisten perään, ettei mitään parempaa taida maan päältä löytyä kuin ihmisten luokse meneminen. Niin, ellei ruokakippoa lasketa :)

Pe olikin sit taas kuollut olo, kun liian aikaisin lähti riekkumaan täysiä koirien kaa :) eli lyhyet lenkit ja lepoa.