Kontaktien alastulot sujuu suht mallikkaasti. On niissä vieläkin toivomisen varaa, esim. jos vaan juoksisin niin ei Justus sinne pysähtyisi (luotanpa mä koiraani tosi paljon :D). Mutta kun oon vieressä ja pysäytän, tietää J mitä pitää tehdä. Ja pysyy kun lähden eteenpäin. Se on jo lupaavaa.

Ylöstulot on vuorostaan kyseenalaiset, niitä pähkittiin eilen kotimatkalla. Varsinkin A:lla Justus hyppää tosi ylös. A ei muutenkaan ole mieluisin este, eikä sitä varmaan yhtään helpota se että ylöshypätessä etujalat on tosi kovalla rasituksella. Pitäisi kaiketi ottaa länget käyttöön, ja varmistaa niin se oikea oppiminen suoritustapa. Namilla mä en mielellään sitä enää tekisi, koska vauhti pysähtyy ja raskastekoiselle koiralle kiipeäminen on sitten vaikeaa.

Keppien hakeminen alkaa edistyä, alkaa hahmottamaan mitä käsky oikeastaan tarkoittaa. Nyt täytyy treenata eri hakukulmia ensin lähietäisyydeltä ja vähitellen siirtyä kauemmas. Huttunen tarvii kyllä jonkin verran tilaa että löytää oikeaan väliin, menee helposti keppien taakse, jos mä meen liian lähelle. Ja ohjaus vasemmalta puolelta ei suju lainkaan... Kävi just niin että oon liikaa ollut oikealla puolella, ja unohtanut sen vasemman kokonaan, tyhmä ohjaaja :)

Mä yritän vieroittaa ohjaavaa kättäni vähitellen, osan matkaa J menee jo ilman ohjausta mutta varskinkin loppupäässä tulee uskon puute ja jättää suorittamatta ellei käsi avusta. Seuraa myös kepeillä liikaa namikättä, kyttää milloin saa palkan ja se sekoittaa päätä. Aattelin tän takia siirtyä lelupalkkaan varsinkin silloin kun treenataan vauhtia.

Takaaleikkaukset on kivoja ja vaikkei oltu niitä hetkeen tehty, menee ne hyvin. Tiukat käännökset on toisaalta semmoisia joita täytyis Justun kaa tehdä. Kun J saa vauhtia, menee se kuin juna eteenpäin ja käännökset ja pysähdykset tuottaa sitten ongelmaa.

Agility on kivaa kun se alkaa sujua. Huttusenkin innon huomaa, esteitä on vaan kiva loikkia :)

Tää viikko onkin kunnolla agipainotteinen. To on normitreenit, ja viikonloppuna Aaltosen Mikon tehokurssi molempina päivinä. Huippusiistiä, tokokin alkaa taas, ja päästään katsomaan ollaanko me opittu yksinämme mitään, JIPPII!