Torstait on jotenkin kivoja päiviä. Töistä aikaisin kotiin, koirien kaa pikalenkki, sitten Justun kaa hallille agittamaan. Kun tullaan sieltä teen yleensä J:n kanssa autokatoksen edessä hetken tokoa, sitten vielä Nupunkin kanssa. Sitten käydään vielä lenkillä. Ja ollaan onnellisia ja tyytyväisiä päivän saavutuksista loppuilta :)

Viime viikolla aattelin etten tee mitään tylsää tavanomaista tokoa, vaan jotain uutta ja erilaista. Ja kivaa. No väkisinkin tuli Justulle otettua perusasentoja ja pikkuisen seuraamista, mutta sitten tehtiin ohjatun suuntia ja ruutua pitkästä aikaa. Jätin Justun merkille, vein ekana lelun ja toiseen haamuna muka jotain. Molempia suuntia pari kertaa. Ohjasin sekä käskyllä että kädellä. Joka kerta Justus meni oikeaan suuntaan, hyvä! Jätettiin hautumaan taas hetkeksi.

Ruudussa tehtiin ensin oikeaa paikkaa, eli jätin J:n istumaan, menin ruutuun, kutsuin ja ohjasin oikeaan paikkaan. Muutama hyvä tuli. Sitten tein lähetystäsuht oikealta matkalta. Hienosti menee, vaikkei viekään palkkaa, jää seisomaan käskystä :) Palkaksi lentää mötkö.

Nuppikselle tehtiin tavanomaisia pentujuttuja ja sitten ohjattua noutoa. Nuppu vei mun kanssa lelun, sitten käveltiin reippaasti merkille, josta lähetin käskyllä ja käsimerkillä oikeaan/vasempaan. Ja Nuppis haki :) pienellä oli kivaa, hip hei!

******

Su alkoi Justun AVO-tokokurssi, 5 kertaa. On sitä odotettukin jo hartaasti, tosi kivaa päästä pitkästä aikaa tokoilemaan halliin ryhmässä ja ohjauksessa.

Tehtiin perusasentoja, jotka ei nyt sit ihan taas sujuneet, kun J ihmetteli muiden menoa. Seuraaminen oli kyllä hyvää, mutta meidän perusasentoon siirtymisistä taitaa tulla ikuinen ongelma... Hyvistä koitin palkata oikeen riemulla, mutta epätoivo meinasi taas tulla.

Sitten molemmat jäävät. Opin sellaisen ettei AVOn jäävissä ole väliä kummalta puolen koiraa menee ohi ja taakse. Enpä tiennyt moista, mutta nyt tiedän. Ja päätin samantien että meen koiran vasemmalta puolelta. Maahanmenossa J kääntyy vähän lonkka-asentoon, täytyy harjoitella lyhyemmällä matkalla ja korjata jos kääntyy. Seisominen oli parempi. Pysähtyi, eikä hipsinyt. MUTTA itseen täytyy taas kiinnittää huomiota käskyn annossa: ei käsiohjausta pysähtymiseen, käskyn ja kävelyn rytmi, ei hidastusta vauhtiin....

Paikkamakuu oli hieno. J oli rauhallinen, pysyi maassa, ei noussut. Kävin jopa nopeasti piilossa ja olin myös selin. Siinä täytyy vaan muistaa itse liikkua rauhallisesti. Harjoitelussa täytynee huomioida myös ihan pelkkää maahanmenoa, ettei kisoissa sitten käy (taas) niin ettei menekään maahan vaan pällistelee sinne tänne.

AVOn luoksetulon pysäytyksiä ollaan tehty puiden ympärikierroilla, ja nyt tehtiin Marin kanssa leikkinä. Mari kutsui J:n luokseen, sitten mä ja pysäytin heittämällä lelun. Tod.näk. otan tässä käyttöön käsimerkin, koska uskon Justun jo olevan aika ehdollistunut mun ylösnousevaan käteen, joka heittää lelun. Ja mun on varmaan tosi vaikee vieroittaa itseni siitä, tiedän sen. Joten jätetään seiso-käsky pois, ja käytetään pelkkää kättä.

Kaukot sujui ihan jees. Justus on oppinut nyt pitämään pyllyn tiukasti paikallaan maahan-istu-vaihdoissa. Myös takapalkka toimi, vaikkei siihen olla vielä niin kamalasti paneuduttu. Muitakin pitäisi ottaa, ne on jotenkin jäänyt, kun ollaan tahkottu tuota yhtä versiota vaihdoista.

Jossain välissä tein vielä noutoa, kapulan pitoa ja se suussa liikkumista. Kohtalaisesti meni, voikun Jani sain nopsaan tehtyä meille erilaisia, jotta päästäis treenaamaan kotonakin urakalla eri vaihtoehdoilla....

Lopuksi näytettiin vielä Marille meidän seuraamisen käännös ongelmaa, eli sitä kun J ei ota ristiaskelia. Pyysinkin Maria kiinnittämään niihin erityisesti huomiota meidän treeneissä. Siksak-kävelystä huomattiin että sitä kannattaa tehdä lyhyinä pätkinä molempiin suuntiin, jotta koira ehtii korjata asennon oikeaksi, muttei kuitenkaan suoristaa itseään menosuuntaan (eli vinoon). Palkkaus on tärkeää, joten appari on näissä treeneissä tarpeen.