Su-treeneissä tehtiin alkuun pätkä tokoa, Julia käskytti seuraamista. Pitkissä pätkissä motivaatio hukkuu, ja J oli muutenkin jotenkin erilainen kuin edellisellä kerralla. Ei ollut ihan "tässä maailmassa" vaan vähän haahuili sinne tänne. Kontakti hukkui, laahusti... Lyhyitä pätkiä siis ja kerätään motivaatiota onnistumisilla ja hyvällä palkalla, pitkillä suorilla vuorostaan koitetaan kasvattaa kestävyyttä.

Käännökset tai niissä takajalkojen käyttö ei edelleenkään oikein toimi, eipä ihme kun ei niitä olla mitenkään erityisen paljon treenattukaan. Täytyy vaan sitä siksak-kävelyä tehdä, 90-asteen käännöksiä namilla/lelulla ja opetella myös peruuttamaan, josko siitä homma aukenisi. Heidi vinkkasi että voisi koittaa myös ottaa koiran eteen, kepillä ohjaten pitää kropan muhun nähden suorassa ja itse kääntyillä (=tajajalkojen käyttö). Mun täytyy muistaa käännöksissä avittaa koiraa enemmän eli kertoa kropalla enemmän mihin käännytään. Hidastan kyllä mutta muuta en ennen varsinaista käännöstä tee.. Tää on näköjään jäänyt multa pois, aiemmin mielestäni oon käyttänyt päätä enemmän, mutta nyt en sitten kaiketi enää.

Sitten agia, joka oli tosiaan täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esim. oli n. 10 cm päässä etten lyönyt päätäni A:n reunaan... :o Justus kun päätti, että äiteen ja A:n välissä on tilaa (oli ehkä just se 10 cm) sen verran että siitä mahtuu menemään. Mähän sit menin ihan täysin turvat, kun J jysähti mun jalkoja päin, näin kun se A:n reuna vilahti siitä silmien edestä ja huokasin kun tajusin etten osu siihen :) Onneksi ei käynyt pahemmin, nauroin vaan kippurassa siellä maassa maatessani ja Justus tuli nuolemaan naamaa ja pyyteli anteeksi, hassukka.

Muutenkin mulla taisi ensin jäädä aivot narikkaan, koska mikään ei oikein ottanut onnistuakseen.... Mutta kaipa se taas parani loppua kohden, positiivisesti ajattelua täytyy harrastaa :D

A:ta tehdään nyt varmaan jonkun aikaa ilman suurempaa vauhdin ottoa, koska se ei längillä vielä toimi, hypppää kauniisti niiden yli... Eli ihan vaikka yhden aidan kautta tms.

Keppien oikea puoli alkaa jo sujua ilman ohjausta, ja ekaa kertaa haki viimeisellä puolikkaalla itse rytmin. Oli kyllä pollea poika sen jälkeen kun tajusi tehneensä oikein. Kamalasti on haukkua kepeille ohjauksessa ja hakemisessa, koska ei selvästikään ole varma mitä pitäisi tehdä. Eli pikkuisen täytyy vielä avittaa/ohjata sisään. Mutta vasta kun ollaan hiljaa...

Vasen puoli onkin ihan hakusessa ja sitä pitää tehdä tuplasti enemmän kuin oikeaa, ja siinä tarvitaan vielä ohjaavaa kättä huomattavasti enemmän, jotta alkaa sujua.

Puomin ylösmeno huolestuttaa, siihen varmaan täytyy ottaa länget myös toviksi apuun...

Nupsunen pääsi toimittamaan hassuttajan virkaa :) Se on niin aidosti iloinen kun pääsee halliin (kuka koira nyt ei olisi, mutta Nuppu vaan on niin hupaisan hassu kun viipottaa, hyörii ja pyörii, mutta on kuitenkin kuulolla koko ajan).

Otettiin keppejä, ohjasin namilla. Vähän Nuppis koittaa oikoa jos käsi ei ole ihan juuri siellä missä pitäisi, eli tässä oltava mun tarkkana. Ja muistettava se että Nupun kanssa tehdään vasenta puolta vähintään yhtä paljon kuin oikeaa.

Putkea myös, alkuun ei mennyt mutkaputkeen, mutta muutamaan suoran jälkeen sekin oli hurjan mukava. Lelua palkaksi. Uutena otettiin pussia, ensin niin että Heidi lähetti ja mä kurkin pussin suulta. Toisella kierroksella tehtiin jo niin että mä lähetin ja Heidi piteli pussia. Hyvin meni, hieno tyttö!