Vietin viikonlopun Vappu Alatalon ja eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin pitämässä hyppyseminaarissa. Olo on kuin pienellä lapselle karkkikaupassa; mielenkiintoista, ihanaa ja jännittävää, heti pitää päästä treenaamaan. Toisaalta taas pää on ihan pyörällä, miten tästä nyt sitten jatketaan, mitä tehdään oikeasti käytännössä.

"Hyppyseminaarissa käydään läpi harjoituksia, jotka tähtäävät yksinomaan koiran hyppytaitojen kehittämiseen ja parantamiseen. Tavoitteena on koira, joka osaa suoriutua hypyistä itsenäisesti, vaivatta ja mahdollisimman tehokkaasti – siis virheettä ja nopeasti. Harjoitukset kehittävät koiran hyppäämisen osataitoja: arviointikykyä, tasapainoa, nopeutta ja varmuutta."

Näin seminaaria kuvattiin mainoksessa. Kiinnostuin aiheesta noin yleisesti ja ilmoittauduin kuuntelemaan. Ajattelin nimittäin, ettei meillä ole Justun kanssa ongelmia hypyissä, koska rimat pysyy ylhäällä lähes aina. Ei ole mitään korjattavaa. Enpä ajattele näin enää. Tämä seminaari oli oikeasti sangen valaiseva. Suosittelen sitä lämpimästi, kannattaa osallistua, jos joskus tulee vastaan! Sopii myös pk-puolelle ;)

Agilityrata sisältää yleensä15-20 hyppyestettä. Kuinka paljon oikeasti käytetään aikaa hyppyjen ja hyppytekniikan opetteluun? Kun tätäkin blogia lukee niin mitä esteitä on viime aikoina tahkottu oikein olan takaa? No keppejä ja kontakteja tietysti. Paljonkos hyppyjä...

Hyppääminen, siihen liittyvä tekniikka ja sen treenaaminen onkin paljon monimutkaisempaa kuin voisi kuvitella. Hyppäämiseen liittyy muutakin kuin se, että koira pääsee esteen yli, sen pitää osata suorittaa se teknisesti oikein. Ja siihen taas liittyy - vaikka mitä! Justus ja Nuppu joutuvat nyt ahkerasti treenaamaan syvä-, lonkka- ja lapatukea! Puhumattakaan hyppäämisestä, johon on ihan omat harjoitteensa. Ensin vaan pitäisi saada oma silmä harjaantumaan ja näkemään hyppääkö nuo etu- vai takapainoisesti.. Houh!

Viikonlopun aikana tuli niin paljon asiaa, että sen sisäistämiseen ja ymmärtämiseen menee varmasti viikkoja. Saati sitten, että viikonlopun aikana saadut tiedot saadaan siirrettyä treeneihin. Ja että treeneistä saadaan jotain irti ja tuloksia alkaa näkyä, siihen saattaa mennä vuosia!

Nuppiksen osalta meni ainakin suunnitelmat ihan uusiksi, sen kanssa pyrin aloittamaan hyppäämisen opettelun tässä seminaarissa opittujen asioiden pohjalta. Justus joutuu myös syyniin, koska sen junamainen tyyli saattaa helpostikin korjaantua pelkällä tekniikka harjoittelulla. Saattaa olla optimistista ajattelua, mutta kuka sitä tietää, ellei kokeile, heh!