Lauantaina vietettiin parisen tuntia Korrien treeneissä hallilla. Meidän ryhmää koulutti Pekka. Olipas huippu mielenkiintoista ja taas tuli paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia. Ei pelkästään ongelmakohtiin vaan treenaamiseen ja kisaamiseen yleensä.

Palkkaamiseen enemmän johdonmukaisuutta, palkkaako lelulla vai namilla. Ja mitä liikkeitä palkkaa lelulla/namilla. Samasta treenistä/asiasta aina samanlainen/-arvoinen palkka. Esim. seuraamisen, jossa käyttää seuraa-käskyä, palkkaa aina lelulla. Kun koira kuulee käskyn, tietää se heti että tästä seuraa se tosi kiva leikki juttu -> Nostaa virettä.

Leikkimisen pituus ja tyyli. Jos koira tuntuu kuumuvan leikkimisestä, leikitään mieluummin pitkään ja hartaasti kuin vaan hetki. Koira kokee hetken leikkimisen oikeastaan vain 'kiusaamisena/härnäämisenä' ja saattaa kuumentua sen takia, ei itse leikistä. Koiran pitäisi myös saada itse päättää miten leikkii, esim, jos haluaa mieluummin juosta pallon kanssa niin antaa tehdä niin, kunhan on hallittavissa (tulee käskystä). Ei ihmistenkään pomot määrää miten palkka käytetään :)

Palkkaamisen rakentaminen kisoihin jo treeneissä. Treeneissä rakennetaan palkkaamista niin että ensin sanotaan hyvä ja sitten tulee palkka. Vähitellen kasvatetaan kehun ja palkan välimatkaa. Eli aluksi kehu ja välittömästi palkka. Lopulta voidaaan vetää koko kisasuoritus pelkällä liikkeiden välissä kehumalla, ja koira tajuaa saavansa lopulta kunnon palkan, tavallaan siirtää palkkaa varastoon jokaisesta suullisesta kehusta. Mutta tämä tosiaan täytyy rakentaa huolella, vähitellen venyttämällä.

Kisafiiliksen rakentelu jo treenissä. Liikkeenohjaaja voi koiralle toimia kisoissa virittelynä, tiesittekö? Mä en ollut koskaan ajatellut noin. Mutta kun treeneistä tehdään tarpeeksi kisanomaisia, on kisoihin helpompi mennä, sehän on aika loogista. Eli kaikkia tällaisia asioitakin täytyy miettiä. Ja se asenne ja asentokin millä treenaa, sekin voi kertoa koiralle onko sen suoritus hyvä vai huono. Jos koiran kanssa treenaa pienestä pitäen niin, että suora ryhti ja tiukka ilme ovat koiralle tavoiteltavia asioita, merkki että koira tekee oikein, on kisoissa taas helpompaa. Koira ei ihmettele p**kajäykkää ohjaajaa, vaan tietää tekevänsä oikein kun ohjaaja on tällainen. Tätä on tosi vaikee selittää, ymmärsiköhän tuon... Kehän ulkopuolella on siis tylsää, siellä vaan ollaan rennosti, siellä ei leikitä eikä viritellä. Kehässä ollaan tiukkana mutta se onkin se mistä seuraa kaikkea kivaa.

Huonosti suoritetun liikkeen korjaaminen, homma jätetään kesken. Ei temmota remmistä, maanitella, huomautella... Jätetään homma vaan kesken ja höhhötellään ja lähdetään pois. Voi vaikka näyttää koiralle mistä se on jäänyt paitsi, ja sitten aloitetaan suoritus uudestaan. Tässäkin se asenne: Eli kun ohjaaja on rento on tylsää, on tehnyt väärin. Kun ohjaaja on tiukka, on tehty oikein.

Ei kesken liikkeen kehumista. Liike pitää miettiä loppuun ja päättää missä kohtaa palkkaa. Ei suullista kehua kesken liikkeen, ja jatketa suorittamista, vaan jos kehutaan niin myös palkataan (ellei siis ole palkkaamisen rakentamisesta kisoja varten kysymys..).

Vielä oli vaikka mitä kaikkea muuta, mutta enhän mä niitä muista. Tuolleen mä varmaan kiutan nyt meidän treenejä rakentaa, jospa niihin taas sais uutta intoa ja puhtia. Ainakin Justun kanssa näyttää hyvältä, toivottavasti jatkuu kisoihin saakkakin tuo sen into :)

Mutta itse treenit, toi alku oli yleistä löpinää. Seuraaminen oli aika jees, hyvältä näyttää. Selvästi on lyhyiden pätkien tekeminen auttanut. Myös käännökset on parantuneet. Jatketaan samalla mallilla, pidennetään ja tehdään intervallien omaisesti, välillä vähän pitkää väliin ja sitten taas lyhyitä. Käännöksiä U:n muodossa, ja siitä tiukennetaan vähitellen...

Luoksetulon pysäytyksiä jatketaan samaan malliin, eli leikkien.