Hih, huomasin tuossa kotiin tullessa, että Nuppu menee ihan sekaisin, kun sille sanoo "pentupentupentuu". Höpsö sai kauhean hepulin: korvat meni ihan luimuun ja juoksi ympäri mua ja hyppi. Pirjo kutsui pentuja tuolla tavalla kun olivat pieniä. Siitä se varmaan johtuu :) Siitä tuli mun tehokas keino pyytää Nuppu sisälle takapihalta, viihtyisi siellä varmaan koko päivän jos vaan saisi olla.

"Pentunen" on muuten jo 7 kuukautta vanha, eli alkaa olla jo enemmän juniori kuin pikkuinen. Korkeutta on n. 50 cm ja painoa reilut 15 kiloa. Omissa silmissä näyttää, että Nuppis olis lähiaikoina taas kasvanut. Mutta eihän sitä kokoa varmaan enää kamalasti tule. Pieneksi saisikin jäädä, mie tykkäisin :)

Ihania tapoja Nuppu on keksinyt... P*skansyönti on tosi ihkua!!! NOT! Lenkillä jättää läjät rauhaan, mutta pihalla omat kököt tuntuu menevän parempiin suihin ellei niitä ehdi kerätä pois. Viime lauantaina heräsin p*skanhajuun ja menin katsomaan että mitä neiti puuhaa. En ollut kuullut Nupun ulospyyntöjä, oli tehnyt olkkariin tarpeet ja päättänyt mussuttaa niitä paremman tekemisen puutteessa. Samalla oli sitten sotkettu matto ja oma turkki... Päästiin suihkuun heti aamusta.

Nyt ollaan syöty purkkiananasta pari päivää, katsotaan onko siitä apua. Miimi jo kyseli että onko tuloksia nähtävissä, ainakaan en ole nähnyt että olis syönyt. Tosiaan Nuppu viihtyy niin paljon itsekseen takapihalla, koko aikaa ei tuu vahdittua mitä se siellä puuhaa ja hangen alta kaivaa.. Eli toivotaan että olisi vain ohimenevä juttu, josta ei ainakaan tulisi tapa, tai asia joka jotenkin palkitsisi.

Mutta ei tuo yksi ärsyttävä tapa vaikuta siihen että Nuppu on se edelleen aika mainio pakkaus :D Hellyydenkipeä Hulda Huoleton, jossa on ripaus kengurua, märehtijää ja vuorikaurista. Tykkää nimittäin kiipeillä... Hmm, pitäisköhän muuten harkita raunioita, nyt vasta tuli mieleen.

Jälki on jo kesän harrastelistalla, koska ulkona mennään aina nenä maassa ja seurataan jälkiä. Paimentamaankin ollaan menossa, Nupun iskän puolella on paimentajia lähes joka polvessa, ja neidistä kyllä huomaa sen. Paljon on sellaisia elkeitä että lampaat saattaisi pysyä hyvin kasassa. Viime sunnuntaina piti jo mennä koittamaan, mutta jotkut tyhmät toko-kisat sotki suunnitelmat, heh.

Mutta onhan meillä myös Justus, joka on ollut aika kultainen viime aikoina. Pojusta on tullut sylikoira, tunkee sohvalle vähän väliä rapsuteltavaksi. Kuuntelee tarkkaan mitä sanotaan, ja vaikka onkin vähän omapäinen toisinaan, tekee lopulta niin kuin käsketään. Hirveen paljon kuuliasempi siitä on kuitenkin tullut, liekö iästä vai Nupun tulosta johtuen.

On Huttunen alkanut kyllä myös vahtia enemmän ja huolehtia missä mä meen. Hätä tulee jos äippä hukkuu näkyvistä tai puuhastelee liikaa Nupsun kanssa. Kaikenlaisiin ääniin reagoi herkemmin ja ilmoittaa naapureillekin tulevista vieraista.

Nupun kiusauksen kohteeksi Justus joutuu usein ja on vähän liiankin pitkäpinnainen, ei komenna, vaan tulee useimmiten meidän luokse karkuun. Mutta on ne silti aika suloinen pari. Nuppuselle isoveikka on tärkee, mielellään käpertyy ihan viereen jos vaan on mahdollista. Eikä Justusta haittaa, menee usein itsekin Nupun viereen, jos sattuu olemaan mieleinen paikka (=sellainen mistä näkee mitä me ihmiset tehdään). Painia nämä kyllä osaavat, niin sisällä kuin ulkonakin. Hihnalenkillä käynti on kyllä mun mielestä ihan kamalaa (Jani on eri mieltä, heh), molemmat kiskoo minne sattuu, ja korvat tuntuu olevan ihan eri planeetalla. Välillä tuntuu että lenkki menee pelkkiin kieltoihin, eikä kellään oo kivaa... Mutta on niitä hyviäkin lenkkejä tehty yhdessä, ja yksinään näiden kanssa on ihanaa, Nuppukin osaa tosi nätisti kulkea jo pannassakin (suurimmaksi osaksi ollaan lenkkeilty valjaissa).

* * * * * * * * * * * * * * * * * *

Parin viikon joutuu eroon rakkaista koiruleista. Auton nokka kääntyy kohti Lappia ja emäntä lähtee vaihteeksi ulkoiluttamaan itseään ja lumilautaansa Lapin rinteille. Kaivattu ja odotettu breikki töistä vuoden kiireisimmän ajan kynnyksellä, harmi vaan että koirat ei pääse mukaan. Mökki on koiravapaata aluetta ja siksi ötökät menevät hoitoon, sikäli mikäli Jani saa töistä vapaata ja pääse myös mukaan. Nuppu menee äippäkoiralaan, eli Elsan ja Pirjon hoitoon. Justus pääsee tuttuun hoitopaikkaan mun vanhempien luokse. Ehkä me viikko kestetään, vaikka mä varmaan joka päivä soittelen ja kyselen että mitä kuuluu :)