Maanantaina tarkoitus oli koittaa miten meillä sujuu jos koittaa ihan koko setin vetää läpi kisanomaisesti. Noh, se taisi mennä pieleen jo tokan aidan jälkeen :) Mä en sitten koskaan muista ettei mun kannata mennä liikaa Justun edelle ja varsinkaan jos mun pitäis saada Justus kääntymään 90 astetta johonkin suuntaan... Päinhän se tulee, usko Minna jo, ei se välitä vaikka tulis äippä taklattua :D

Oli siellä ihan hyviäkin hetkiä, esim. alun jätöt sujui paremmin kun tehtiin parin minuutin toko ja kunnon palkkaus just ennen radan alkua. Tää täytyy tehdä nyt joka kerta, että saa turhat höpinät pois ja pojun kuulotaajuudelle ylimääräisten kierrosten alta.

Tänään jatkettiin taas viime viikon mutkittelu ja kieputtelu -teemaa, oli myös pitkää suoraa ja lähetystä esteille. Vähän jouduttiin hinkkaamaan tiettyjä kohtia, kun taas tuli junamaisesti suoraan päin, mutta vaikka vähältä piti tilanteita oli, niin enpä mennyt nurin, heh.

Justus on kyllä kehittynyt hurjasti, alkanut seuraamaan missä mä radalla meen, ja kuuntelee mun joskus jopa liioitellun kovaääniset tässä/tänne-käskyjä. Tiukat käännökset täytyy vaan muistaa ottaa niin että Justulle jää tilaa, eli mun täytyy miettiä oma sijoittumiseni radalle niihin nähden.