Sunnuntaina kipaistiin aamusta taas näyttelytreeneihin. Justulla oli tänään peitsauspäivä, ja muutenkaan ei ihan kulkenut yhtä hyvin kuin aiemmin. Väsähti vähän kesken touhun. Pärjättiin kuitenkin ihan jees, oltiin toisia tällä kertaa.

Nuppis oli parhaimmillaan, seisoi nätisti, ravasi kauniisti ja käyttäytyi muutenkin hienosti. Siitä siis ansaittu pentutreeniryhmän parhaaksi sijoittuminen :)

Ajeltiin treeneistä suoraan maalle, ja ihmisten kahvittelun jälkeen koirat pääsi treenaamaan viestiä. Aateltiin koittaa pitkästä aikaa muistaako Justus siitä mitään ja katsoa myös että miten Nuppu juoksee. Matka oli jotain reilut 100 metriä, pikkuisen kaartaen alamäkeen että tuli näkösuoja. Justus juoksi ihan täydellisesti, kovalla vauhdilla ja odotti ainakin mun päässä nätisti puussakin. Nupulla olikin sitten vähän vaikeampaa hahmottaa mitä tehdään, mutta ainakin pienellä oli taas kivaa. Matka oli sille liian pitkä, eikä tahtonut tulla lainkaan Janin luokse kiinniotettavaksi. Tämä siis vähän kuumensi tunteita...

Lähdettiin vielä metsäkävelylle ja tehtiin sitten Nupulla erikseen luoksetulo-treeniä. Juoksutettiin meidän välillä ja palkattiin anteliaasti kun tuli käteen "kiinni". Tätä täytyy nyt oikein paljon tehdä, koska neidillä näyttää olevan minä-minä-minä-kausi, eikä yhdessä tekeminen oli ihan ensimmäisenä mielessä, vaan se että on kivaa yksinään.

Matka jatkui vielä muutamaan muuhun kyläpaikkaan (niin kuin aina kun mennään Mäntsälään, kaikki lähisukulaiset pitää kiertää...), ja koirat olivatkin ihan rättiväsyneitä kun lähdettin vihdoin iltasella kotiakohti.