Tänään taas agitettiin, vähän samoissa tunnelmissa kuin viimeksi. Ohjaajan pää oli jälleen vähän hukassa; käskyt tuli myöhässä, tekemisen meininki oli kateissa ja koira sinkoili sinne tänne miten sattuu. Blaah. No syyn löytää peiliin katsomalla, ei auta moittia koiraa, joka kyllä osaa jos ohjaaja osais ohjata.

Rata oli suht simppeli, pari meille hankalaa kulmaa esteille, mut muuten suoritettavissa. Jos siis osais pitää pään kasassa ja ohjata. Rengas-aita yhdistelmästä kaarrettiin puomille, johon laitettiin länget molempiin päihin vahvistamaan kontakteja. Se oli hyvä veto, äijän vauhti rauhoittui heti ja kontakteille maltettiin melkein pysähtyä. Rupesin vielä pohtimaan et pitäiskö alakontaktille laittaa alustalle namia vahvistamaan lisää odottamista.... (Mitä mieltä, saa kommentoida?)

Putkesta aidan kautta käännös kepeille, jossa sitten ihmeteltiin taas hetki. Näissäkin syy on ihan mussa, mun pitäis tajuta hetket jolloin enemmän ohjaan, ja jolloin vuorostaan annan tilaa hakea itse. Suorittaa kyllä loppuun asti, kun pääsee rytmiin, mutta se ekaan väliin oikeaan aikaan pujahtaminen vielä ontuu. Tänään kyllä se väärä puoli sujui yllättäen aika hyvin, kun käytin viime viikolla jo käytettyä vasenta kättä tukena.

Loppumeni vähän miten meni, kaarroksia esteiltä piti hakea vähän pienemmiksi ja mun ohjauksia säädettiin. Toinen setti menikin hitusen paremmin, ehdin kai koota ajatuksia siinä välissä ja Justus oli saanut purkaa suurimmat energiapiikit ekaan rataan.

* * * * * * * * * *

Nuppu Nenänen pääsi treenien lopuksi taas juoksemaan toisten koirien kanssa. Ne on Nupsun torstaintreenit :) Kivaa oli, tosin Nuppu ei kyllä yhtään tajua jos sille joku on kiukkunut. Tunkee vaan Dampin eteen kun toinen on sitä mieltä että voisit nyt lähtee meneen siitä ennen kuin hermostun. Hölmö hassuli! Piipan kanssa oli kuitenkin kivaa, pentukaverit on ihan parhaita.