Hah, miekin (eli Justus) pääsen välillä kynänvarteen, Äippä kyl toimii kirjurina, mut saanpahan puhua suuni puhtaaksi, kerrankin!! Eli: toi miun Lili-siskon pikkusisko Ramona laittoi miulle tiukkoja kyssäreitä, ja niihin sit  pitää kuulemma vastata.
 
Mottoni: Jaaha, mä oon huono näissä... Mennään eikä meinata, odottaa ei tarvi! Se kuvaa mua ainakin lenkillä, metsässä ja agilityssa.
 
Elämäni tarkoitus: Rakastaa ja tulla rakastetuksi! Noiden kahden kaksijalkaisten kanssa touhuaminen käy elämän tarkoituksesta. Kun ne tulee kotiin sieltä töistä niin sit alkaa mun tehtävät!
 
Suosikki harrastuslajini: Pestä isi! Se on ihan huippua, äiti käskee herättää isin ja sit mä meen peseen sen nassun putipuhtaaks! Pupujen ja kissojen jahtaaminen olis kyl kivaa, jos sitä sais tehdä. Ai, tähän piti laittaa joku oikee laji, sanoi äippä.. No oikeestaan mä tykkään kaikesta missä mä saan olla noitten kaksijalkaisten kanssa, se estehyppely on ältsin kivaa, kuulemma tykkään siitä välillä liikaakin kun en osaa keskittyä..
 
Mikä ei nappaa: Mä en hirveesti diggaile kovista äänistä. Esim. alkuviikosta vedin kotona kyllä sellaiset herneet nenään ettei hetkeen oo koettukaan. Äippä kyl väitti et ne äänet tuli vaan siitä, kun remonttimiehet oli välikatolla, mut mä en luottanut sen arvostelukykyyn. Musta oli parempi varoittaa useampaan otteeseen ja todella kovaäänisesti että täällä on muuten tosi iso fifi, jos tänne tuutte. Emäntä valitteli vielä iltapäivälläkin kuinka sen tärykalvot oli saaneet yliannostuksen haukkumisesta. Ja se ukko, joka jyrää taivaalla (=ukkonen), niin se kuuluu kans inhokkeihin.
 
Hyvää seuraa: Äippä, kun treenataan, se on tosi huippua! Isikin on kiva kun se tulee töistä kotiin, sen kaa on sillon kiva äheltää ja leikkiä! No joo, kai mun on pakko tosta pikkulikastakin tykätä.. Ja tykkään mä juosta muidenkin tyttöjen kanssa, vink vink ;)
 
Huonoa seuraa: Toiset pojat, jotka pörrää mulle ja uskaltaa väittää olevansa mua parempia. Tytöt saa kyl pistää mut matalaks, ne vaan leikkii vaikeesti tavoiteltavia, heh! Mut äijille mä kyl sit sanon takas mitä mieltä oon.
 
Paras lukemani/kirjoittamani kirja: Näin pelataan ihmiskeilausta. Mulla ei kuulemma ole silmiä päässä, juoksen aika lujaa suoraan päin enkä tajuu väistää. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää.
 
Siinä se oli, huh huh! Sit pitää kuulemma passaa haaste eteenpäin!
Tuttuja kamuja olis hirmusti: Onni, Vega, Toivo, Fidu, Awa, Jami, Unelma, Pami, Helmi-sisko.. Lili-siskokaan ei ollut viela saanut haastetta! Voisitteko kaikki tehdä tän, oli hirmu kivaa!

Mut ainakin mä velvoitan mun mielitiettyni Miss Awan laittamaan emännän ruudun eteen ja vastaamaan :)