Lauantaina oltiin jäljellä Kaisan ja Anun kanssa. Oltiin metsässä, tein molemmille vähän pidemmät jäljet kuin yleensä, koska ne on aina loppuneet koirien mielestä kesken. Nupun jäljestä tuli varmaan 150m, frolickia oli alussa ja lopussa joka askeleella, sen jälkeen ehkä joka kolmas/viides. Jälki teki muutaman tosi loivan kaarteen, ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Oikean jälkeen mentiin alamäkeä, josta vasemman käännöksen jälkeen jälki kulki aika pitkälti pitkin jotain uran/polun tapaista.

Kaisa oli pitkästä aikaa katsomassa meidän jälkeä, ja ...no saatiin vähän kritiikkiä =D Ei se Nupun jäljestys ollutkaan ihan mallillaan, vaikka mä luulin että se on. Vauhti on liian kova vielä tässä treenausvaiheessa (sen mä kyllä tiesin), ei se siitä hidastukaan. Vauhdin takia laatu kärsii, eli mennään tulevaisuudessa kulmista pihalle. Työskentely ei myöskään ollut kohdallaan, mennä kaahotettiin vaan eteenpäin ja tuurillä löydettiin perille. Nenä nousi koko ajan ja sitä rataa..

Eli palataan siis joksikin aikaa perusteisiin ja haetaan oikea työskentelytekniikka ja -motivaatio. Ajetaan jäljet myös niin että remmi menee vatsan alla ja tosi lyhyellä liinalla. Meitsi jarruttaa, mutta antaa pienen tehdä töitä.

Tällä systeemillä edettiinkin sitten maanantain jälkitreeneissä. Kaisa kävi tallaamassa meille jäljen jonka mä sitten Nupsun kanssa ajoin. Jälki oli J:n mallinen, eli yksi loiva kaarre. Nakkia alussa joka askeleella sen jälkeen joka kolmas, välissä pätkiä joissa joka askeleella. Tärkeä pointti oli että askeleet oli enemmänkin jalan mittoja, ei harppauksia. Vasta silloin tajusin että oikeasti olen tehnyt jäljet ihan normi askeleilla ja silloinhan joka kolmas askel on jo metrin ja joka viides puoltoista. Ei ihme jos nenä nousee maasta!

Olkapää ilmoitti heti seuraavana päivänä että jotain se on joutunut tekemään, sillä jarruttaa sai aika kovastikin, kun neiti olisi halunnut paahtaa taas omaan malliinsa. Alussa vähän pyörittiin ja ihmeteltiin miksi ei saakaan mennä. Selvästi huomasi että aluksi jarruttaminen vähän häiritsi ja turhautti, mutta kyllä se vaikutti myös niin kuin haluttiin. Työskentely oli huomattavasti tarkempaa ja nenää käytetiin ja se pysyi ajoittain maassa pidempiäkin pätkiä. Jee, Hurjan tyytyväinen! Kiitos Kaisa!

Lauantaihin takaisin, Justun jälki oli ehkä 100m. Mä olin tosi tyhmä ja tein huomaamattani älyttömän vaikean jäljen, enpä tiedä mitä päässä liikkui, mutta koiran tasoa ei ainakaan ajateltu lainkaan. Mentiin samaan tyyliin kuin Nuppu, eli frolickia oli alussa ja lopussa joka askeleella, sen jälkeen ehkä joka kolmas/viides. Alussa pari kaarrosta molempiin suuntiin, sitten suora pätkä polun yli, jonka jälkeen tein sitten tosi fiksusti ihan kulman (koiralle joka ei ole kulmia vielä nähnytkään).

Noh, Justus oli kuitenkin suorituksessaan parempi kuin Nuppu. Sen nenä kävi tarkemmin ja siitä huomasi että perässä tallustajat häiritsivät sen keskittymistä. Koska jälki oli vaikea, jouduin vähän jeesimään ja näyttämään välillä että missä mentiin ja mitä oikein haluttiin.

Mutta Justulle oikeastaan ihan sama resepti, helppoa jälkeä perushommilla. Ja vaikka J:llä se nekku onkin enemmän maassa kuin Nupulla niin silti paneudutaan siihen vielä enemmän. Justun vauhti on kohdallaan, se on aika ajoin ehkä vähän liiankin rauhallinen, mutta eiköhän se siitä korjaannu kun saadaan vähän varmuutta lisää.