Tiistaina pellolla, molemmille suora pätkä samalla kaavalla:
Alkuun jokaisella askeleella nami, n. 10 kpl. Sitten joka kolmannella, välillä 3 askeleen pätkä, jossa jokaisella nami. Lopussa jokaisella askeleella, n. 5 askelta. Pituutta yhteensä n. 50 metriä. Vanheni n. 30 min.

Molemmille tein jälkiä odotellessa keppien nosto treeniä. Justus on jo alkanut ymmärtää mikä keppi on ja mitä sillä tehdään. Nuppukin on parantanut, mutta vähän tää on sen mielestä tylsää. Kivempaa olis vaan pistää nenä maahan ja painaa tuhatta ja sataa eteenpäin....

Nuppusen jälki olikin ohi taas ennen kuin alkoi. Alun virittely toimi, tosin paikkakin alkaa jo olla niin tuttu ettei tarvitse kuin laskea autosta ulos niin neiti sinkoaa pellolla itsekseen ellei ole tarkkana. Nenä menee siis heti maahan ja etsitään jälkiä. Mutta itse jälki siis. Heti ekalta askeleelta Nuppu meni vähän jäljen sivuun ja haahuili hetken. Löysi jäljen kuitenkin parin sekunnin päästä ja lähti eteenpäin. Kova oli vauhti, mutta annoin neidin kuitenkin mennä suht vapaana liinan päässä.

Lopusta olen erityisen ylpeä. Nupulle jää jäljestys helposti päälle, eikä osaa lopettaa, mutta tällä kertaa osasin hoitaa homman hyvin. Nuppu söi purkista ruokaa, jonka aikana laskin Nupun irti (kiitos Julia taannoisesta neuvosta!). Syönnin päätteeksi aloin hihkua lelun kanssa, pidin Nuppua kiinni, hetsasin lelulla ja heitin. Nuppu lähti innoissaan lelulle, toi sen mun lähelle, jolloin nappasin kiinni ja riekkuen juostiin yhdessä pellolta pois. Kehuin koko matkan oikein innokkasti. Pellon reunassa leikittiin vielä yhdessä kovasti, jonka jälkeen autoon. Jee, nyt voin sanoa että hyvä minä, heh :)

Justun jälki olikin sitten rauhallisempi, haistelee nätisti ja etenee verkkaisemmin. Tyyli on hassu, haistellaan, käännytään 180 astetta syömään nami, käännytään uudelleen ja jatketaan matkaa. Vähän Justus tuntui olevan välillä hukassa tuon kääntyilyn takia, mutta muuten sujui oikein mallikkaasti ja perille löydettiin jälleen. Lopetus samaan tyyliin kuin Nupulla, toimii Justulle joka kerta.

* * * * * * * * * * * * * * * *

Vappupäivänä suunnattiin maalle ja siellä tehtin sammalmetsään jäljet. Molemmille tällä kertaa kaavalla joka viides, välissä muutamia viiden askeleen pätkiä, joissa joka askeleella nami. Metsässä ei osaa oikein ihan suoraa tehdä, kun välillä tulee väisteltyä. Mutta aattelin että katsotaan mitä tulee, jos matkalla onkin vähän mutkaa, laitoin vaikeisiin kohtiin yleensä tiuhemmin namia. Ei varsinaisia kulmia siis kuitenkaan.

Nupun vauhti oli kovempi kuin koskaan, ja vähän jo meinasi hermot mennä. Muutamasta kurvasta paineli vauhdin takia suoraan mutta kääntyi joko takaisin tai löysi muuten takaisin jäljelle. Vauhdin hidastaminen / jarruttaminen onkin sellainen asia johon varmasti kiinnitetään seuraavalla kerralla huomiota.

Justun jälki oli aika nätti, sille taitaa tuo metsä sopia peltoa paremmin. Muutaman kerran kyllä katsoi muhun, mutta söi samalla namia, joten en usko sen merkkaavan mitään. Jälkikään ei näissä kohdissa ollut yhtään hukassa, taisi vaan ihmetellä miksi seison paikallani. Justus selvisi kurveista näppärästi, muutenkaan ei jäänyt juuri mitään ihmeteltävää.

Kun maalla metsä on ihan pihapiirin vieressäm, enkä malttanut kauas kävellä, karkasivat molemmat sitten kahvittelun jälkeen  vanhoille jäljille syömään loput namit... Tämä ei varmaan ollut kauheen hyvä juttu..

* * * * * * * * * * * *

Nupulla alkaa maanantaina jälkiryhmän treenit... Jännää nähdä millaisia oppeja sieltä saadaan ja muutenkin miten nämä treenit toimii. Innolla odotamme!