Keskiviikkona ajelin porukoille moikkaamaan hoidossa ollutta Justua, lenkkeiltiin ja tehtiin vähän tokoa hyvällä fiiliksellä ja kovalla innolla. Tosi hyvä treeni! Lauantaina Jani kävikin jo hakemassa Justun maalle kaverikseen ja sunnuntain tulivat sitten kotiin. Ihanaa, koko lauma koossa taas!

Ilo oli kyllä ylimmillään, kun koissut taas näkivät toisensa. Tosin Justun into oli ehkä enemmän aikuisten koirien meininkiä, Nuppu oli Justun mielestä vielä niin IHANA!! Nuppu taas ei Justun kosiomeiningeille korviaan lotkauttanut, olisi halunnut ennemminkin vaan rehellisesti leikkiä kun oli viikon ollut aika yksinäinen. Me ihmiset jouduttiin sitten aluksi pitämään kuria yllä, ja kyllä Justus lenkillä sitten asettuikin ja rauhoittui. Loppuillasta Nuppu-neidillä itselläänkin meni sit hermot ja pisti Justun aisoihin aika täpäkästi jos jotain yritystä vielä tuli. Hyvä tyttö!

Pitihän sitä sitten vielä treenatakin. Päivällä Nupun kaa tokoteltiin miehiä odotellessa, perusasentoa, noutoa, maahanmenoa ja sen sellaista. Illalla Nupulle jälki pihanperälle, joku 50m ehkä, nakkia paljon. Alkuun joka askeleella, sit joka kolmas tai toinen, pätkiä joissa jokaisella askeleella. Ja oli se vaan aika taitava! Pari kertaa nousi pää, häiritsi kai taas se mun roikkuminen ihan peesissä. Mutta, nenä käiv, teki siksakkia, eteni rauhallisesti ja varmasti! Nakittomatkin askeleet meni hienosti. YES, tosi hieno juttu! Selvästi on nyt kaahotus vähentynyt, kun on jarruteltu vauhtia ja vaadittu tekemään töitä tarkemmin.

Justun kaa käytiin keräileen loput nakit (suht lyhyt nurtsi, pilkottivat helposti löydettävästi;) ) ja tehtiin niillä sitten tokoa. Paikkamakuu, seisomisen pysähtymistä, perusasentoa ja seuraamista.

Sit nukkumaan! Just kun olin nukahtanut, alkoi ukonilma, enkä tiedä johtuiko väsymyksestä vai mistä lie, mut Justus (joka pelkää ukkosta ja aina haukkuu kuin viimeistä päivää) oli aivan hiljaa ja nukkui hyvin tyytyväisenä. Hyvä päätös hienolle päivälle, hiphei!