Ihanaa, kun viimeaikainen tokoinnostus on säilynyt. Niin minulla kuin tuolla Justus-pojalla. Toko on niiiiin kivaa!!

Mun leuka tipahti eilen lenkille lähtiessä varmaan maahan asti kun pihalla Justun rynniessä eteenpäin pysäytin sen ja käskin sivulle. Ja sieltä se tuli kauhealla vauhdilla häntä heiluen ja pyllähti nätisti perusasentoon kontaktin pitäen! What the **** teki mieli sanoa, kun on niin tottunut siihen toljottamiseen ja sata kertaa käskyttämiseen. Tajusin kuitenkin kehua oikein kovasti. Mä olin niin myyty, ja fiilis lenkillä pysyi koko ajan samana.

Justus oli lähes koko lenkin tosi hyvin kuulolla, tuli luo kun käskettiin, ei äijäillyt lainkaan niin paljon kuin pari viikkoa sitten, jolloin häntä kikkuralla selän päällä ja äijäpoljenta olivat enemminkin sääntö kuin poikkeus. Tokoilut sujui seisomista lukuun ottamatta aika mainiosti. Kontaktia piti ihan oma-aloitteisesti, seurasi tosi hienoja pätkiä häiriössä, teki perusasennot.... Ihkua!

Tästä voi oikeesti tulla vielä jotain, hyvä minä, kuri ja järjestys!!! (Ja nyt kun näin kovasti hehkutan, niin Justus varmaan illan treeneissä palauttaa mut hienosti maan pinnalle. Kova on epävarmuus, kun se on niin tuuliviiri tuon tokoinnon suhteen.)