Mentiin jälkiryhmän kanssa oikeeen isolle pellolle tekemään jälkiä. Pelto oli juuri niitetty, joten siellä oli tosi hyvät olosuhteet. Nuppikselle päätin tehdä kulmat ekaa kertaa, ja laittaa kepin vain jäljen päähän. Itse jälki oli kolmen sivun laatikko, kaksi kulmaa siis vasemmalle. Merkkasin kulmat tikuilla vähän ennen käännöstä, nakkia n. 10 askelta ennen ja jälkeen kulman. Muutenkin laitoin enemmän nakkia kuin metsään, koska pellolla vauhti tuppaa Nupulla kasvamaan. Nakeilla toivoin sen hieman jarruttelevan mutta itsekin sain kyllä jarruna toimia.

Jälki eteni vauhdikkaasti, nenä kävi kovasti. Vähän alussa liideltiin jäljen molemmin puolin, mutta eteni kuitenkin hyvin. Kulmaa lähestyttäessa jarruttelin kevyesti, jotta Nuppu varmasti ehtisi haistaa mihin mennä. Ja sinnehän se kääntyi, vasemmalle minne pitikin. Heti kulman jälkeen kuitenkin jäi pyörimään ja otti vähän taaksepäin. Löysi jäljen kuitenkin uudelleen ja edettiin toiselle kulmalle, joka sujui mallikkaasti.

Jäljen lopussa Nuppu yllätti mut. Ihmettelin miksi se jäi seisomaan paikalleen, ja kun kumarruin katsomaan, oli jäljen loppukeppi siinä edessä! Mä muistelin että se olisi ollut vasta seuraavaan mättään edessä (kun ne kaikki näyttää samalta, eikä tikut riittäneet merkkaamiseen), mutta mun pikkukoira tiesikin paremmin. Tosi hyvä, eka kerta kun Nuppis oma-aloitteisesti ilmaisin kepin noin selvästi. Ei niinkuin toivoisin (saisi ottaa suuhun ja tuoda), mutta tyylipisteitä ei onneksi jaeta. Ja toisaalta, tuo seisominen voikin olla ihan hyvä juttu, täytyy pohtia.

Jäljen loputtua olin kyllä itse sitä mieltä että työskentely olisi voinut olla tarkempaa, jotenkin mun ideaalinen kuva jäljestämisestä on FH-jälkimäinen, mennään tasaisesti ja nuuskitaan jokainen askel. Mutta eihän se metsäjälki mee silleen... Onneksi jälkeä seuraamassa olleet Harri ja Kaisa kertoivat oman näkemyksensä näkemästään ja Nuppu saikin hyvää palautetta. Kaisa oli nähnyt Nupsin nenätyöskentelyä viimeksi kevätkesällä, ja on parantanut siitä. Nenä pysyy maassa, ilme on oikeanlainen. Mäkin oikeen iloitsin perässä kulkiessani kuinka Nupsin häntä heilui matkalla, hih. Pikkuinen osaa kuin osaakin jäljestää, vaikka kyllähän mä sen tiesin, mutta osaamisen taso vaan oli vähän kysymysmerkillä.

Nyt siis
- keppien ilmaisutreenejä
- kulmia, vähennetään suht pian nakkien määrää
- ja muutenkin jatketaan valitsemallamme tiellä, eli pitäis alkaa aikuisten OIKEESTI treenaamaan urakalla sitä tottista!!!
(- ja mietitään josko Justus alkaisi tekemään FH-jälkeä, koska pellolla on kivaa!!!)