Nuppis pääsi ihan yksikseen agittamaan. Ja olipas se vaan aika hyvä! Tuollaiseksi tehdään vähän sillon tällön vähän jotain satunnaista -agittajaksi siis. Aattelin varmistella ja kertailla tässä syksyn aikana urakalla aiga, kun kesällä on tehty vähän sillon ja tällön säännöllisen epäsäännöllisesti. Käytännössä pitäisi kaikki esteet olla hallussa, mutta esim. pituus voipi olla sellainen mitä pieni pyöriäinen ei koskaan ole edes nähnyt. Ja ohjausjuttuja ei juuri lainkaan. Joten agin edistämisestä hurjasti eteenpäin tulee tokon/tottiksen ohella yksi talven päätavoite. Ei me ihan ehkä kisaamaan tähdätä vielä ensi kesänä, mutta jos vaikka vuoden sisään niin voisi olla ihan realistista jopa.

Ensin tehtiin putki - kepit- pussi - pöytä -yhdistelmää. Alkuun Heidi piti pussin suuta ylhäällä ja tehtiin sitä pari kertaa yksittäin, jotta suoritus muistuisi mieleen. Sitten vedettiin koko setti. Kepit tarvii vielä käden pujottelun apuna, mutta selvä ajatus Nupulla on miten kepit suoritetaan. Oikea puoli (yllättäen) vasenta parempi, mutta ei se vasenkaan huono ollut, kun mä muistin ohjata oikealla kädellä. Pussiin mentiin hienosti, mutta pöytä tuli vähän yllätyksenä. Nuppu kai ajatteli ensin suhahtaa sen alle piiloon... Toinen ja kolmas toisto meni kuitenkin jo mainiosti. Tein ohjaukset molemmin puolin, eli koko setti sekä oikealta että vasemmalta, oli sen verran suora pätkä.

Toisena pätkänä putki - aita - muuri - putki -yhdistelmää. Muuri ensin minien korkeudella, loppuun tehtiin jo maxi korkeudelta. Huippuhyvä, muurin toiselta puolelta katselin kuinka Nuppu hienosti kokosi itsensä ennen muuria ylihyppyyn, selvästi silmillä arvioi, mikä edessä oikein häämöttää. Ja hienoja kaaria se hypätessä kyllä tekee. Ja (tää menee kyllä jo ihan pelkäksi hehkuttamiseksi, mutta kun mä vaan olin niin yllättänyt, kuinka hyvin se oikeastaan jo osaakaan, agi on sillä varmaan geeneissä (kiitos vaan Svantelle ja Elsalle)) tässä pätkässä mun ei tarvinnut enää olla "käsi nenässä kiinni" vaan sain ihan rauhassa juoksennella siellä aitojen sivulla. Nuppu vaan katseli ja kuunteli minne mennä, ja teki mitä käskettiin. Vähän jo luki siis rataakin, hih. Vauhtia ei ole vielä ihan hurjasti, mutta eiköhän sekin sieltä tule. Sen verran innoissaan Nuppis hyppelystä kuitenkin on.

Loppuun vielä puomia ja kepit erikseen. Ja pussi myös ilman pitoa. Ja tehtiin kai odotellessa vähän kontaktitreeniäkin. Sekin alkaa olla jo mallikas.

Ihan lopuksi kun aikaa vielä oli jäljellä, tehtiin Awan ja Jasmin seurana paikkamakuu. Juhuu, Nuppis pysyi puoli sekuntia paikallaan, kauniisti mua tapittaen! Edistystä siis. Tosin muiden treenatessa oli tehty jo odottamista reunalla kytkettynä sekä lyhyitä paikkamakuupätkiä, joten ehkä se pikkuhiljaa alkaa ymmärtää mitä paikallaan oleminen tarkoittaa.

Kyl se vaan on ihana, ja oon oikeastaan tyytyväinen että koirien agitreenit on eri päivinä. Saan ihan rauhassa keskittyä molempiin erikseen ja viettää laatuaikaa yhdessä erikseen! Kivaa!