Pikakelaus lokakuun tapahtumiin ja mitä loppuvuosi voisi tuoda tullessaan. Olisi varmaan aika pohtia myös ensi vuoden tavoitteita, mutta jätetään ne vielä hautumaan ja tuodaan julki vasta myöhemmin.


AGI

Nuppis on ihastuttanut mua agilitysssa olemalla erittäin oppivainen ja edistyksellinen treenimääräänsä nähden.  Jotenkin tuntuu että sille riittää että opettaa kerran, antaa sen hautua ja seuraavalla kerralla pieni tietää  miten edetään. Ollaan tehty sylikäännöksiä ilman esteitä ja sen tapaisia lyhyellä radalla, vekkejä ja persjättöjä. Keppejä on hiottu niin normaaleilla kuin myös vinokepeilläkin. Kontaktit on ihan parhaat, Nuppis tietää että sekä ylös että alas pysähdytään ja odotetaan namppaa. Ennen ei lähdetä. Kerrassaan mainio tapaus!

Nupun kanssa vaan täytyy muistaa että vaikka se tekisi väärin tai hassuttelisi niin pitää silti olla kivaa eikä saa torua. Kovasti pitää kehua ja kannustaa. Nuppu herkkiksenä ottaa helposti itseensä ja menettää mielenkiinnon. Vaikkakin ruusun-Nupun mielestä parasta maailmassa on äitin kanssa touhuaminen..!

Justun vai pitäisikö sanoa mun ajattelu Justun agin suhteen on myös edistynyt hieman. Justus on treenanannut valsseja ja takaaleikkauksia. Valssit teetti tuskaa koukeroillaan ja J:n laajoilla kaarteilla. Niistä ei taideta koskaan päästä eroon. Mä turvauduin liikaa tässä-sanaan ohjaamisen napakoittamisen sijaan... Mutta takaaleikkauksissa tuli selvästi taas parannusta, kun koutsi raportoi Justun reagoivan mun käsiin ja niiden suuntaan tosi selvästi. Sivulle tarkoittaa Justulle irtoamista ja esteen kaartamista, Suoraan osoittava käsi taas kertoo sille tarkasti että edessä oleva este on juuri se mikä pitää mennä. Tän varmaan pitäisi olla itsestään selvyys, mutta mulle asia konkretisoitui vasta kun joku sanoi sen mulle ääneen. Myös keppien hakeminen oli parantunut, mikä yllätti mut aika tavalla. Tultiin kepeille vasemmalta edelliseltä esteeltä aika pitkä matka kuljettaen peruuttaen ja siitä käden pehmeällä kaarteella (hih) sain kuin sainkin Justun käännettyä keppien oikealle puolelle ja ekaan väliin. Bueno!

Oon molempien koirien kanssa samassa toko-ryhmässä ja päätin treenata yhden kanssa kerrallaan, kolmen viikon jaksoissa. Justus on aloittanut, ja ensi viikolla alkaa Nuppiksen eka setti.


TOKO

Tokossa Justus on tehnyt lähinnä seuraamista, paikkamakuuta, kaukoja, hyppyä ja noutoa. AVO-luokan näkökulmasta siis. Seuraaminen on ollut parasta ikinä, piipahdettiin BH-treeneissäkin, ja Justus sai kovasti kehuja seuraamisestaan. Ihmeellistä! Ollaan kyllä tehty aika paljon namiseuraamista viime aikoina, juurikin sen takia että saisin vähän paikkaa ja tiiviyttä parannettua, sekä kontaktia myös. Ehkä se on sitten auttanut.

Kaukot on edistyneet, kun saatiin hallissa ekalla kerralla palkkaus kuntoon. Eli se heittopalkka on meille edelleen paras tähän liikkeeseen. Jos tehdään pelkkiä maa-istu-maa-istu-maa-vaihtoja, pystyn menemään jo 3 metrin päähän helposti. Mutta tällä hetkellä paneudutaan enemmän liikkeen alkupäähän ja ekaan istu-käskyyn ja sen jälkeen palkkaukseen. Justus kun on sitä mieltä että siitä ei tarvitse nousta. Noh, se saadaan toivottavasti pian kuntoon.

Noutoa treenataan tällä hetkellä niin että otetaan ensin pelkkiä kapulan kanssa liikkumisia, eli seuruutan ja annan Justulle kapulan liikkeessä ja annan irti-käskyn kun liikkuu hyvin. Myös kapulan nostoja samalla tavalla. Loppuun tehdään koko liike. Kapulan pitoa oikeastaan vain samassa paikassa kuin liikkeessäkin, eli edessä/sivussa (ja tää mun pitäis päättää, houh...). Näin toimi viimeksi treeneissä kun testattiin mikä J:lle on paras tapa oppia.

Hyppyä treenataan niin että paljon pelkkiä yli hyppyjä ja lelu perään J:n ollessa nhypyn päällä, jotta tulisi ajatus siitä että pitää hypätä kauas esteestä. (Lelun palautun hypäten -> hyppynouto) Vähän ajan päästä mukaan istuminen (jossa käytän varmaan aluksi vähän kaukojen käsimerkkiä apuna). Erikseen tehdään sitten istumisesta sivulle palaamista.

Luoksetulon pysäytykset on parantuneet. Eikä enää hiivi loppuosaa. Sivu-käsky auttoi tässä, tietää että silloin pitää tulla lujaa.

Viimeksi tehtiin pari ruutuakin niin että vietiin lelu yhdessä ruutuun, voi sitä riemua!

Nyt J keskittyy parantamaan kotioloissa noita AVO:n liikkeitä ja seuraavassa setissä otetaan sitten mukaan jo jotain VOI:n ja EVL:n liikkeitä. Ehkäpä tyyliin "joka kerta jotain uutta".

Nuppu on kotitreeneissä keskittynyt aika paljon paikkamakuuseen, joka on tuntunut toivottomalta. Mutta nyt on saatu se siihen pisteeseen että pystyn viiden metrin päässä olemaan jo parisen minuuttia. Välillä palkkaan kyllä. Mutta vieraassa ja häiriöympäristössä en tähän varmaan pysty. Ollaan tehty myös luoksetulon pysäytyksiä, seuraamista/paikkaa/sivulletuloa ja jääviä. Miimin neuvoma takapalkka on alkanut meillä toimia, Nupulla vaan kesti hetken ennen kuin tajusi mistä palkka löytyy. Mutta talvella keskitytään varmaan hiomaan tokoa pk-tottiksen näkökulmasta. Tai jotain.