Justus on agittanut tällä viikolla kahdesti. Ma käytiin maneesilla vetämässä fiilispohjalta niiltä esteiltä mitä valmiina oli. Pitkä suora, välistävetoja, tiukkoja käännöksiä ja kepeille vientejä. Ei mitään sen ihmeempää raportoitavaa, mutta välistä vedot onnistui täydellisesti. Mietin itse, että olisko johtunut siitä, että mulla oli rento ja varma fiilis. Vaikka mitään tarkkaa suunnitelmaa en tehnyt, niin silti tiesin mitä tein, ja koiran ei tarvinnut arpoa.

Ke oli vuorossa omassa hallissa treenit, jossa tehtiin vaihteeksi pelkkää rataa. Teemana tottakai alkusyksystä työnalla olleet valssi, takaaleikkaus ja persjättö. Ekan radan alku oli hankala. Toisena ollut, kulkusuunnan täysin kääntävän aidan jälkeen Justus haki suoraan edessä olevaa A:ta. Koitettiin sekä oikealla että vasemmalla haltuunottoa ja ohjausta, silti kaarrokset pysyi yhtä isoina. (Haltuunottoja pitäis treenata varmaan urakalla ihan namin kanssa, jotta se vahvistuisi. Nyt Jii on sitä mieltä että mennnään eikä pysähdytä.)

Päädyttiin tekemään vekki jo ennen toista aitaa, jolla saatiin kulkusuunta vaihdettua jo ennen hyppyä. Se toimi, ennakointi on siis meidän ohjauksen ydin. Sillä saatiin myös 3. ja 4. aidan kaartoa vähän fiksattua. A:lla mun täytyy muistaa ne pysähdykset ennen kiipeämistä... Aina saarnaan omalle ryhmälle niistä, ja sitten itse annan koiran mennä miten sattuu, aiaiaiai! Noh, nätisti se tulee nykyään alas, se on hyvä.

Kepeille tehtiin takaaleikkaus, jota taidettiin vahingossa koittaa maanantaina ekaa kertaa. Eka yritys meni vähän kyselemiseksi, Ihmetteli mihin mä oikein jäin. Toinen kerta meni kuitenkin jo varmemmin, toistoja vaan enemmän. Puomin kontaktit hyvät, ekalla palkkasin, toisella annoin hyvästä kosketuksesta luvan kiivetä kehujen kera.

Toinen rata vedettiin sitten kisanomaisesti lyhyempänä versiona ja kertaalleen läpi. Oli aika jees.

Kivat treenit, osittain jäi kuitenkin ristiriitainen fiilis. Vaikka osapätkistä meni hyvin ja Jii teki mitä pyydettiin (ainakin melkein)... Jokin siinä vaan ei tuntunut menevän kohdalleen.