Parin viikon breikin jälkeen käytiin taas treeneissä. Ja jäipäs hyvä mieli.

Nuppis aloitti seuraamisella, mutta se jäi aika minimaaliseksi suuren tunnaripohdinnan takia! Se olikin agendassa, mutta tällä kertaa keskityttiin puhumiseen tekemisen sijaan. Hirveästi tuli ajatuksia, ideoita, opettamisvaihtoehtoja, pohdintaa... Ja tällainen joka ei tunnaria ole vielä yhdellekään koiralle opettanut eikä tiedä siitä juuri muuta kuin miltä se suoritettuna näyttää, oli informaatiotulva melkoinen. Puolessa välissä jo totesin että nämä asiat saa selittää mulle seuraavan vuoden aikana useaan otteeseen.

Mutta koutseja ja treenikavereita askarrutti meidän tilanteessa eniten lumi ja sen alle piilottaminen. Se jätetään nyt pois, ja etsitään jostain heinää tai syksyltä jääneitä lehtiä tms, joiden alta kapulaa olisi mukavampi koiran etsiä. Tai odotetaan että lumi sulaa :) Kun taas päästään treenaamaan, kiinnitetään alusta asti huomiota vireeseen (eli tehdään sitä mitä olenkin tehnyt, eli kerrotaan koiralle mistä on kyse, etsitään omaa ja silitetään päästä kylkiin asti rauhallisesti). J&N pitää heti alussa saada tekemään asia niin kuin sen haluan tekevän kahden vuoden päästäkin. Itse suoritukset alkuun niin idioottivarmoja, että ei pääse mokaamaan, eli oma nousee varmasti. Tarvittaessa remmissä. Palkkaus rauhallinen. Tässä tiivistetysti puolen tunnin setti :)

Nuppis oli tässä vaiheessa temponut itseään sinne tänne tekemisen puutteessa (hallilla tehdään töitä eikä juoruta, sanoo Nuppu), joten laitoin sen hetkeksi häkkiin jäähylle.

Justus teki seuraamista, ja oli aika etevä. Toisin kuin ohjaajansa, joka sai huutia. Hyvä niin, omaa liikettään kun ei seuraamisessa juuri näe, hyvä että joku korjaa. Kädet oli levällään (pingviini :) ), en katsonut minne kävelin. Palkkasin väärällä kädellä, joka aiheuttaa Justun puskemisen mun eteen. Eli: kädet rentoina sivulla, ainakin oikea, vasen liikkuu niin ettei huido Justus-parkaa päähän. Katse eteen, kävele suoraan... Palkka vasemmasta kädesta ja mielellään taakse. Malliesimerkki siitä miten käy, kun treenaa seuraamista yksin, unohtuu perusasiat, kun ei joku huomauta. Noh, tehdään palauttava kuuri, ehkäpä saadaan tilanne korjattua.

Sitten Nuppis teki hyppyä. Ensin pelkkää seisomista esteen takana. Kävelin esteen toiselle puolelle, palkkasin ja toistin useamman kerran. Sitten pelkkää hyppyä niin että lelu odotti toisella puolella. Sitten muutama niin että Kaisa heitti lelun hypyn jälkeisestä seiso-käskystä. Edelleen asettuu seisomaan esteen sivuun, musta katsottuna oikealle. Tätä voisi lähteä korjaamaan palkkaamalla vasemmalle puolelle. Mutta oikein taitava pikkuneiti.

Justus hyppi myös AVO-malliin. Samalla tyylillä kuin Nuppu, ensin istuttiin, sitten pelkkää hyppyä pari. Sitten vaihdettiin narulelu, palloon ja tehtiin hypyn jälkeistä istumista. Kaukkareiden käsiavulla istuu ja saa siitä pallon palkaksi. Hyvä!

Paikallaolot. Justus ensin istumassa. Meni maahan vajaan 2 min kohdalla. Tätä täytyy nyt alkaa treenata enemmän, mutta ei vielä tehdä asiasta ongelmaa. Makuussa mun paikka-käsky tuli epävarmasti ja hiljaa, koska kurkussa oli just tulossa köhähdys samaan aikaan. No siitä syystä Justus sitten nousi. Pistin uudestaan maahan, ja sitten pysyi hienosti koko EVL-ajan. Pari kertaa kävin kehumassa.

Nuppis seuraavaksi. Tehtiin ensin pidempi piilossa, sitten lyhyempi niin että vaan kävin piilossa ja lopun ajan seisoin täyden matkan päässä. Piilosta kävin pari kertaa näytillä ja kehuin. Hyvin oli, tosi tyytyväinen!

Sitten vielä ruutua, Nuppikselle muutama toisto niin että jätettiin lelu ruutuun, lähetys jostain 10 metristä ja kehu ja leikki ruudussa yhdessä. Justus tahkosi vähän enemmän, koska haluaisin vähitellen jo edistyä, enkä vaan juoksuttaa ruutuun lelulle. Eteneminen vaati vähän kokeneempien huomioita ja Julian ja Kaisan avustuksella tehtiinkin hyviä toistoja. Ensin pari ruutuun juoksua, palkka valmiina. Sitten muutama niin että Kaisa kävi ruudussa, mutta ei jättänyt palkkaa. Ekan Justus empi, mutta meni kuitenkin ruutuun, tästä Kaisa heitti palkaksi lelun. Toinen oli jo parempi. Sitten tehtiin sellainen, jossa Kaisa taas kävi ruudussa, käskytin ruutuun, ja Justun ollessa ruudussa käskytin "seiso". Justus reagoi, kuten toivottua, kääntyi ja jäi seisomaan. Mä lähdin kehuen (Julian muistutuksesta) juoksemaan ruutuun ja heitin palkan lähempänä taakse. Loppuun vielä yksi missä lelu odotti ruudussa. Näin siis jatketaan Justun kanssa (ja vähitellen varmaan Nuppis myös alkaa tekemään näitä).

Mutta oli kivat treenit! Jäi hyvä mieli, mä oon taas päässyt vähän vauhtiin, ja hyvät treenit vaan pönkittää orastavaa tokointoa! Olenpa huomannut että kun ei suhtaudu liian tiukkapipoisesti niin tokoilu on oikeastaan jopa yhtä hauskaa kuin agi :o