Viime viikolla molemmat pääsi agittamaan kahteen otteeseen. Nuppis maanantaina, Justus keskiviikkona ja molemmat vielä torstaina.

Maanantain treeneissä olin Nupun kanssa vähän babyagissa. Nuppu on vielä mun vaavi, ja meno sen mukaista. Ei siltä mitään vaadita ja mennään vähän sunnuntaikävely tyyliin. Tiedän, ei pitäisi mennä niin, se vaan tulee tuolta jostain. Noh, onneksi Heidi katsoi ja kommentoi että pitäis saada vähän draivia tohon touhuun. Sitä sitten haettiin. Ei välitetty pienistä virheistä (esteiden kierrot tms) vaan haettiin hyvää vauhtia. Ja kyllä se siitä parani. Mä vaan oon niin tottunut siihen että mun pitäis hidastaa koiraa, ei yrittää vetää sitä mukana... Se on hurjan haastavaa!

Keskiviikkona Justus teki hienoa työtä. Kovasti saatiin juosta, mutta haltuunotoissa saatiin sillä aikaan edistystä. Jarin sanoin: Ohjaan hyvin kun on ahdasta, mutta kun on tilaa, annan koiran mennä. Ja niinhän se itseasiassa on. Hurjan paljon paremmin teen itse töitä, kun on tiukkoja käännöksiä, mutta muuten "annan" Justun jotenkin lipsua käsistä. Noh, tähän koitettiin saada aikaa parannusta, ja itseasiassa saatiinkin. Tällaisella radalla mentiin (kiitos Heidi):

Estepätkät 1-4 ja 10-12 tuotti vähän tuskaa, mutta viilaamalla haltuunottoja saatiin oikein mallikasta menoa aikaiseksi.

Torstaina Nupun treeneissä oli vain toinen koirakko meidän lisäksi, onneksi Justus oli matkassa mukana, ja saatiin sillekin tehtyä hyvä haltuunotto treeni keskiviikon oppeja eteenpäin vieden. Miten hyvin voi Justus-käsky toimiakaan tässä-käskyn sijaan, ihanaa kun sen viimein keksin! Rata oli suoraviivainen, ei mitään kompakohtia missään. Helppo ykköstenrata puomilla, keinulla ja muurilla höystettynä. Nupun haltuunottoja mietittiin Tarjan kanssa, kääntävissä hypyissä pitää hakea tarkkaan ajoitusta, mutta päädyttiin kuitenkin kohtikääntymiseen. Ainakin tällä radalla se toimi hyvin. Vinokeppejä tehtiin taas lopuksi, kulmia ja hakemista pitäisi alkaa treenata, kun vaan muistaisi ja ehtisi...