Selkää ollaan nyt lepuutettu reilu viikko kipulääkkeiden kera. Edelleen se on lämmin ja kosketusarka. Liikkeissä ei vielä näy mitään mikä viittaisi siihen että on kipeä, vaikka onhan se. Lenkit on ollut lyhyitä, muutaman pidemmän taisin pääsiäisenä tehdä, mutta pääsääntöisesti lyhyempiä, 15-20 min pari kertaa päivässä. Ei olla juostu vapaana, muuta kuin iltapissit takapihalle. Leikkimistä Justun kanssa on rajoitettu, ja nujuamista muutenkin. Ihan kaikkeen ei ehdi sanoa ei...

Tänään käytiin sitten Nupun kanssa moikkaamassa Annea selän hieromisen merkeissä. No, selkää ei kyllä vielä pystytty hieromaan, oli vielä sen verran akuutti ja arka. Nuppu oli muutenkin vähän vastarannan kiiski. Viikon ajan patoutunut energia purkaantui hepuleina, ja hierominen meni ajoittan enemmänkin painimiseksi, jotta tyttönen pysyisi maassa. Pienesti saatiin lihaksia kuitenkin käytyä läpi. 1,5 viikon päästä käydään koittamassa uudestaan, josko selkään jo voisi koskea.

Jatketaan nyt edelleen lyhyillä ja hidastempoisilla lenkeille. Koitetaan myös kulkea vaikeakulkuisemmassa maastossa, jossa Nuppu joutuu nostelemaan jalkojaan ja selkänikamat  pääsee vähän töihin. Venytellään myös. Aivojumppaa pitäisi kovasti harrastaa, koska selkeästi huomaa että tarpeeksi ei Nupun mielestä tapahdu. Kotona kulkee koko ajan kissojen perässä, ja vahtii mitä ne puuhaavat.

Eilen illalla käytiin vähän takametsässä käyskentelmässä ja tehtiin lyhyt keppijälki (=etsittiin pelkkiä keppejä). Siitä seurasi se että mentiin sitten nenä maassa koko ajan ja hitaasta temmosta sai muistuttaa koko ajan. Joku tykää jäljestää, mutta ne keppien nousemiset oli vähän hakusessa. No toisaalta, ne ei varmaan ollet kauheen hyvin hajustuneita, joten ei mikään ihmekkään.