Tälle viikolle on vähänlaisesti treenejä sovittuna. Agitreenit peruttiin hallin vesivahingon vuoksi. Emäntä kärsii älyttömästä väsymyksestä (siksi tämä blogikaan ei päivity), ja sen takia tokotreenitkin jätettiin väliin.

Takaraivossa kolkuttaa kuitenkin lähestyvät tokokokeet, joiden tuloksista on turha uumoillakaan tällä treenimäärällä. Viikonloppuna viimeistään otan itseäni niskasta kiinni, ja aloitetaan kunnon treenikuuri.

Sinänsä yhdellä saralla alkaa näkyä edistystä: Nuppu on alkanut oppia kävelemään hihnassa Eilen päästin jo 2/3 lenkkiä niin että neiti käveli hihna suht löysällä. Hitaasti mutta varmasti pikkuinen tätä asiaa omaksuu, sen on jotenkin vaikeaa ymmärtää miksi siellä hihnan toisessa päässä muka määrättäisiin ulkoilun tahti... Jännä juttu sinänsä, koska muuten tytöllä kyllä raksuttaa hyvinkin nopeasti, ja uudet asiat omaksutaan yllättävällä nopeudella. Ja on muutenkin kuuliainen. No ehkä jotkut asiat on sitten vaan vaikeita.

Myös toisten koirien ohitus on jo pariin kertaan onnistunut täydellisellä kontaktilla. Sekin kun on ollut teini-uhman saavuttaneen neidin kanssa hieman haastavaa. Nuppu kun haluaisi lähikontaktiin kaikkein kanssa, maksoi mitä maksoi. Ohittamiset onnistuu tosin vain jos ollaan molemmat immeiset koirien kanssa lenkillä. Kun silloin mä pystyn keskittymään pelkästään Nuppuun. Eipä sinänsä, Justus on toisinaan kuin ajatus, eikä sille välttämättä tarvitse ohitustilanteessa sanoa mitään. Mutta meidän lähistöllä asuu muutama sellainen koiruus, joita ohittaessa on pakko pitää koirat tiukasti jalan vieressä, ihan vaan varmuuden vuoksi... Kun ne ei ihan hallinnassa tunnu olevan.

Tällaista. Päivittää pitäis Rannikon agikoulutus sekä yhdet agikisat. Videota siis olis luvassa. Tokotreeneissä oon tehnyt pari oivallusta Nupun suhteen, mutta käytäntö on vielä saavuttamatta. Mutta kunhan tuo kevät tuosta oikeasti alkaa, niin ulkonakin tekee taas mieli treenata enemmän.