Tänään Nuppu kävi EYS:ssa ortopedisellä vastaanotolla. Selkä tutkittiin ensin kahden eläinlääkärin toimesta. Itse en ollut paikalla, ajattelivat että vilkas pikkuinen olisi rauhallisempi jos äippä olisi toisaalla. Hyvin oli kuulemma käyttäytynyt.

Molemmat tekivät samat löydökset:
- toistuvasti aristelua rintarangan loppuosaa painettaessa
- oikean takajalan polvilumpio liikkui hieman sivuun, mutta palautui heti takaisin (hieman löysä siis)
- reagoi oikean etujalan hauislihas-jänteen paineluun.

Kaksi viimeistä eivät olleet vakavia. Etujalan aristus on voinut tulla, esim. varovaisesta kävelystä selän takia. Tuo rintaranka oli juuri se minkä takia mentiinkin, ja se päätettiin vielä kuvata, koska mitään syytä aristukseen ei löytynyt.

Röntgenkuvissa näkyi alustavasti seuraavaa:
- nikamien 10 ja 11 väli on kapeampi kuin edellinen ja seuraava (näkyi kuvissa selkeästi)
- samaisten nikamien okahaarakkeet ovat jotenkin lähempänä toisiaan (tätä en oikein hahmottanut kuvasta).

Röntgenlääkäri katsoo vielä kuvat ja saadaan sieltä virallinen lausunto ensi viikon aikana. Hoitanut lääkäri ei tehnyt vielä mitään arvioita puoleen eikä toiseen, mutta suositteli fysioterapiaa.

Oma jatkosuunnitelma on seuraava:
- Nupulta kuvattiin selkä kun käytiin lonkka- jne kuvissa. Pyydän tämän kuvan ihan vain vertailun vuoksi, onko tuo ahtauma ollut jo siinä kuvassa vai onko kehittynyt tässä muutaman kuukauden aikana.
- Soitan EYS:n fyssarille ja varailen valmiiksi aikaa, jotta päästäisiin nopeasti hoitamaan.
- harrastuselämä on vielä hetken jäissä, odotetaan kunhan saadaan nuo viralliset lausunnot ja päästään fyssarin kanssa tekemään hoitosuunnitelmaa.

Hyvä asia on että Nuppua tuo aristava alue ei normaalielämässä tunnu mitenkään vaivaavan. Ei onnu, asentotunto on normaali, ja on pirteä iloinen itsensä. Mutta tästä tulee  varmaankin asia jota seuraataan pitkin Nuppiksen elämää. Harrasteista agility on ehkä sellainen joka jää ensimmäisenä pois, jos siltä näyttää. Juuri yhden treenikaverin kanssa juttelin ja hänen edellisellä koiralla oli ollut "loppuselän alueella" vastaavanlainen nikamien ahtauma, ja agility oli sen takia saanut jäädä. Eihän Nupun tapaus välttämättä ole samanlainen, mutta pitää pitää mielessä.

Nyt pikku-Nuppu on jo suhteellisen pirteä rauhoituksen jäljiltä. Ei ihan niin nuuppainen lainkaan kuin lonkkakuvien jälkeen. Toki köllöttelee, mutta silmät on auki ja seurailee tapahtumia. Kohta koitetaan uskaltaa työntää nenämme tuonne sateeseen ja tuuleen, ja käydä pienellä kävelyllä ennen iltatoimia.