Miuku n. 1.5.1999 - 4.5.2009

Miuku-kissamme täytti vappupäivänä 10 vuotta, mutta päätti jo vappuaattona, että synttärit jäisivät viimeisiksi ja niitä juhlittaisiin hieman eri tavoin kuin olin ajatellut...

Tulin töistä kotiin ja ihmettelin lattialla olevia limaisia oksennuksia. "Syyllinen" selvisi illemmalla, kun Miuku oksensi moneen otteeseen. Ei syönyt ja nukkui pitkälti koko illan. Yön aikana Miuku oksensi monta kertaa ja mutta lopulta rauhoittui lempipaikalleen tyynyni viereen nukkumaan. Aamusta Miuku oli jo tosi huonokuntoinen, vaappui kävellessä, ei syönyt eikä juonut. Pikainen soitto pieneläinhoitajaystävälle, että mitä tehdä (kiitos Anu), ja päätin mennä päivystävälle.

Päivystävä ei voinut tehdä juuri mitään. Antoi nestettä ihon alle ja totesi että munuaiset ovat aika turpean oloiset, mutta hänellä ei ollut laitteita millä tehdä testejä. Saatiin nestemmäistä hätäruokaa ja mentiin kotiin katsomaan miten ilta menisi. Mikäli tilanne huononee, oli ajatukseni lähteä Aistiin tms ajelemaan. Kotona Miukulle ruutalla hätäruokaa ja vettä tunnin välein. Illalla Miuku vaikutti pirteämmältä, samoin seuraavana aamuna.

Päivystävän kehoituksesta etsin kuitenkin lauantaina lähistöllä auki olleen pieneläinklinikan, ja ajettiin Hyvinkäälle. Miukulta otettiin verikokeet ja ne olivat aika kurjat. Munuaisarvot niin korkealla, ettei eläinlääkäri ollut koskaan nähnyt. Haima-arvot myös koholla. Saatiin lääkkeitä, mutta ell totesi että Miuku ei välttämättä selviä. Olisinpa tässä vaiheessa tajunnut jo laittaa pelin poikki.

Noh, sunnuntai kotona oli taas parempi, annoin Miukulle lääkkeitä ohjeiden mukaan sekä edelleen vettä ja geelimäistä ravintoa tunnin välein. Maanantaina menin vasta oman eläinlääkärimme vastaanotolle. Otettiin uudet verikokeet, joita laite ei voinut edes lukea, niin huono tilanne oli. Takaraivossa tiesin jo mennessämme miten tulisi käymään, mutta onneksi ell puki ne sanoiksi: Eiköhän lasketa Miuku paremmin hiiriapajille.

Ja niin Miuku nukutettiin ikuiseen uneen.
Voi Miuku-pieni minkä teit.... Niin yllättäen ja puskan takaa tuli tuo Miukun munuaissairaus, niin kuin kissoilla ilmeisesti lähes aina. Suru on edelleen kova, mutta Miukulla on pilvien reunoilla monta kaveria joiden kanssa telmiä.

Miuku oli Janin ja minun ensimmäinen lemmikki, yhdessä haimme sen toiseen kotiimme löytöeläinkodista. Miuku oli suloinen, ja siitä tuli muiden eläintemme äitihahmo. Kaikista se huolehti, jokainen sai osansa Miuku-mamman huolehtivista kuononpesuista, vielä viimeisiin päiviin saakka.

Vanhan kodin "kissahäkki" oli Miukun mieluisa kiipeilypaikka.

Välillä mahduttiin jopa samaan kuvaan, ihan hetkeksi edes.
Justus ei ehkä arvostanut tätä kuvaa :)

Miuku söpöilee ilta-auringossa <3

Mikäli Miuku oli kateissa, löytyi neiti yleensä pensasaidan juurelta :)

 

Hei hei Miuku, nyt saat luvan kanssa kantaa hiiriä sisälle!!