Oltiin siis aussikasvattaja Linda S. Bellin opissa Vehmersalmella Kuttukuussa pari päivää. Hullua hurskaammaksi ei meidän paimennus muuttunut, mutta jotain oppeja sentään saatiin ihan arkielämään ja muuhun treenaamiseen. Ja leireily oli pitkästä aikaa mukavaa, vaikka oltiinkin vain muutama päivä.

Treenien aikana tuli hyvinkin tutuksi pressure (=paine) opetusmetodina. Sitä viljeltiin ja testailtiin, niin pyöröaitauksessa kuin sen ulkopuolellakin. Linda oli hyvin mukava ihminen, mutta koulutustavoissaan tiukka, paljon mustavalkoisempi kuin mitä itse olen, vaikka tiedostankin tämän tarpeellisuuden johdonmukaisessa koirankoulutuksessa. Vaikkakin Lindan koirat viettävät aikaa perheen talossa, ovat koirat Lindan "työntekijöitä", hän odottaa ja vaatii niiltä tietynlaista toimintaa, varsinkin paimennuksen osalta. Tähän hän koulutuksessaan pyrkii. Pääasiassa hän siis käyttää painetta ja siitä vapautumista, pennut toki saavat alkutaipaleella namejakin palkinnoksi.

Tiistaipäivä alkoi teorialla, mikä oli erittäin hyödyllistä. Ensin Linda kertoi meille magneettitaulun sekä ohjaaja-, lammas- ja paimenkoirafiguurien avulla mitä pyöröaitauksessa on tarkoitus tehdä, ja mihin meidän tulee kiinnittää huomiota. Millä tavalla koiran tulee edetä, mihin ohjaaja kiinnittää huomiota, mitä liikeratoja käytetään, miten lampaista näkee ovatko ne kääntymässä... Nämä kaikki käytiin ensin teoriassa läpi. Tämän jälkeen emme suinkaan ottaneet koiria heti pöyröaitaukseen, vaan teimme harjoituksen pareittain, me ihmiset siis. Tämäkin osoittautui hyödylliseksi; asiaa oli huomattavasti helpompi testata käytännössä ns rauhallisessa tilanteessa, ilman koiran aiheuttamaa tilannenopeutta. Tosin helppoa se ei ollut näinkään, mutta helpompaa se oli korjata kuin koiran kanssa.

Iltapäivällä otimme jo koirat mukaan, lähinnä muistutimme koirille, mitä lampaat ovat. Monilla kun oli edellisestä kerrasta lampailla kulunut jo vuosi. Nuppu käyttäytyi rauhallisemmin kuin viime kerrasta ajattelin, tällä kertaa lampaat eivät saaneet aikaan haukkukohtausta. Kiersimme aitausta muutaman kerran ympäri. Nuppu näytti kyllä kyntensä, hyvin pian oli sitä mieltä että ei tätä pelkkää kiertämistä jaksa, lampaiden lähelle pitäisi päästä. Liina tietysti esti tämän.

Keskiviikkona jatkoimme kahdella harjoituksella. Tarkoituksena oli saada koirat kiertämään lampaiden taakse, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty. Koirat saivat myös kokea mitä pressure oikeasti paimennuksessa tarkoittaa. Linda käyttää paimensauvana pitkää keppiä, jonka päässä on muovinen limupullo pehmentämässä "iskuja". Tällä kepillä koira ohjattiin kiertämään ulkokehää, ja pysymään loitommalla ohjaajasta. Samaisella kepillä koira saadaan myös hiljentämään vauhtia tai pysähtymään tuomalla keppi koiran eteen tai lisäämään vauhtia viemällä keppi koiran taakse. Kepin tai sauvan käyttö on mielestäni ollut paimentamisen haasteellisin osuus...

Meillä tuo taakse kiertäminen ei oikein onnistunut, ja näin ollen emme oikein edenneet paimennuksessamme mihinkään. Nuppua jouduttiin kertaalleen ojentamaan kunnolla, se sai täpäkän iskun kuonoonsa muovipullolla, koska lähti jahtaamaan lampaita. Tässä vaiheessa Nupulla oli edelleen liina, mutta toinen pää sai mennä pitkin maata. Linda oli tietoinen Nupun selkätilanteesta, onneksi Nuppu otti tuosta kuonoon osuneesta kolauksesta opiksi, ja rauhoittui....

Tässä vaiheessa mulla ehkä tuli sellainen hetki että jos tätä Nupun kanssa paimennus vaatii, niin minä en siihen leikkiin mielelläni lähde. Ehkä suojelen Nuppua tällä hetkellä liikaa, mutta tieten tahtoen en halua altistaa Nuppua siihen että sen selkään sattuu, sen omasta tai muiden toiminnasta johtuen.

Paimennusleirimme loppui siis minun osalta hieman ristiriitaisiin tunnelmiin. En oikein tiedä jatkammeko vaiko emme. Linda oli Nupusta sitä mieltä että siinä olisi kyllä potentiaalia kovuutensa puolesta, mutta mikäli se ei ymmärrä taaksekiertämisen pointtia, ei paimennuksesta tule mitään... Tosin tätä ei tiedä muutaman kerran kokeilun perusteella, vaan vasta n. 10 kerran jälkeen. Mutta jos mahdollisuuksia päästä paimentamaan on vain muutama vuodesta, ja joka vuosi aloitetaan tavallaan nollasta, ovatko ne muutamat kerrat vaivan väärti? Noh, tätä minun täytyy pohtia, ja muutenkin miten pitkälle olen valmis menemään. Ja toisaalta, Lindan opetusmetodit olivat yksi tapa, jollain toisella voisi olla erilainen ajatus joka sopisi minulle/meille paremmin.

Tuosta Nupun kovuudesta olen tavallaan yllättynyt. Olen kyllä ollut tietoinen että se on siellä taustalla ja tulee tietyissä tilanteissa ja tarvittaessa esiin, mutta koti- ja esim. tokotreenitilanteissa Nuppu ei kovuuttaan näytä, vaan enemmänkin on hyvinkin pehmeä. Esimerkiksi Nuppu reagoi hyvin voimakkaasti siihen jos Justusta komennetaan voimakkaamin, kerran Nupulla meni puoli päivää siitä toipumiseen. Meni pitkin seiniä pelokkaana ja muikistellen ja meitä ihmisiä lepytellen. Ja Justua komennettiin vain sanallisesti voimakkaamin (=ääntä korottamalla). Treeneissä Nuppu on helppo koulutettava, oppii ja korjaa nopeasti virheet. Ei suinkaan vaadi sellaista kärsivällisyyttä ja toimintaa kuin mitä Justuksen kanssa on joutunut tekemään. Mutta onko se vain ovela ja luikertelee tietyistä tilanteista ohi muikistelemalla ja näyttelemällä pehmeää...

Hassua huomata ettei ehkä tunnekaan koiraansa niin kuin on kuvitellut. Nupun kovuus tuli siis esiin tuolla leirillä siinä miten se suhtautui paineen käyttöön. Maahanmeno opetettiin astumalla hihnan päälle, antamalla koiran ensin taistella vastaan ja vapauttamalla paine kun koira tekee sen mitä pyydetään. Linda siis opettaa ensin toiminnan tällä metodilla ja sen jälkeen yhdistää siihen käskysanan. Nuppu taisteli maahanmenon kanssa piiitkään vastaan.. Samaten paimensauvan käytöstä Nuppu ei ollut moksiskaan. Noh, tätäkin joudun varmasti vähän pohtimaan.

Mutta vaikka paimentamisesta jäikin vähän ristiriitaiset fiilikset, oli leireily silti mukavaa. Oli ihanaa nähdä Nupun sisaruksia ja heidän omistajiaan, viettää aikaa yhdessä ja jutella kokemuksista. Mielellään olisi oltu vaikka vähän pidempäänkin, mutta remontti kutsui jatkamaan. Kokemus oli siis hyvä! Kiitos vielä Miimille järjestelyistä!