No niinhän siinä sitten kävi. Juuri kun suunnittelee ilmoittavansa pienen koiruuden ihka ensimmäisiin tokokisoihin niin sitten se keksii jotain. Nimittäin että paikkamakuussa ei olekaan enää kivaa. Ja ettei siellä tarvitse pysyä lainkaan, voi lähteä heti perään tallustamaan. Pöh sanon minä. Vielä viikonloppuna treenatessa pysyi ihan kivasti.

Noh kokemattomuutta, epävarmuutta. Treenillä ja toistoilla pitäisi päästä yli, mutta kun kotona on toinenkin, vanhempi tapaus, jonka paikkamakuu-mörkö leijailee mukavasti mun pään yläpuolella. Eli onko mulla kohta kaksi koiraa joista kumpikaan ei vaan pysy.

Muuten treenit sujuu kivasti. Sunnuntaina treenattiin kotikonnuilla ja tuli taas hurjasti vinkkejä kummankin koiran osalta. Vielä kun muistaisi toteuttaa ne...

Tiistain treenit meni Justun osalta vähän soveltamiseksi, mitään suunnitelmaa mulla ei ollut, ja tein vähän mitä päähän sillä hetkellä pälkähti. Eli ei mitään järkevää saati kauaskantoista. Parempi onni seuraavalla kerralla.

Nuppis teki muutaman liikkeen kisanomaisesti liikkurin kera. Taitava pieni eläin, mitä nyt hieman luoksetulossa varastaa liikkurin käskystä. Perusasennot ja sivulle tulot parempia, kiitos sunnuntaina saatujen vartalon käytön ohjeiden.