Parina päivänä tällä viikolla olen treenannut koirien kanssa kotipihalla niin, että toinen on ollut yksin sisällä. Huomaa, etteivät nuo ole viime aikoina juuri viettäneet aikaa yksinään, siis ihan oikeasti yksin, erossa toisistaan. Justus jää haukkumaan ja pitää hirveätä meteliä kunnes joku tulee sisälle, Nuppu taasen ULVOO. Auuuuuuuuuuu, kuului sisältä ja rupesi oikein naurattamaan kuinka pienestä lähtee niin mahtipontinen ääni, kun kutsuu laumaa luokseen!

Noh, treenattu on. Lähinnä treenit on keskittyneet Nupun kanssa ALOn hiomiseen. Ja siihen paikkamakuuseen. Tänään taas sain pysymään, vihdoin. Mietin tuossa, että olenko vahingossa vaihtanut käskyn.. Justus käskytetään maa-paikka, Nuppua olen käskyttänyt pk-puolta silmällä pitäen pelkästään maa-maa. Mutta huomaamattani olen tainnut sanoa Nuppiksellekin viime aikoina maa-paikka. En sitten tiedä johtuisiko tuo ylösnouseminen siitä, koska tänään maa-maa-yhdistelmällä pysyi hyvin. Tosin ajatkaan eivät olleet minuuttia kauempaa eikä häiriötä juuri nimeksikään. Mutta siitä se taas lähtee, luottamuksen kasvatus. Lisäksi otin uuden palkkauskokeilun käyttöön. Palkkasin kissaruualla etutassujen väliin purkista. Tämä oli auttanut Nupun Mai-siskolla, kiitos Hanna vinkistä!

Toinen onnistuminen oli jäävät. Alkuviikosta Nuppu ei edes muistanut mitä maahanmenossa tehtiin, tänään pystyin tekemään molemmat, sekä maahanmeno että seisomisen, hienosti putkeen.

Ehkäpä meidän kokeet eivät menekään ihan penkin alle, mutta enpä vielä odottele mitään tuloksia.

Arkikäyttäytymisen puolella Nuppu aloitti tänään taas hihnassa nätisti -koulutuksen. Tähänkin sain Hannalta vinkin, joka tuntui ainakin tänään toimivan. Neiti käveli niin nätisti ja nöyrästi, ettei hetkeen ole ollutkaan. Isäntä ei olisi varmaan tunnistanut samaksi koiraksi, jonka kanssa taisteli tänä aamuna. Noh, tehdään tätä nyt kuuriluontoisesti pari viikkoa. Koirat saavat laatuaikaa, kun käydään niiden kanssa erikseen lenkillä, jotta Nuppu muistaisi ensin yksinään käyttäytyä ja sitten otetaan taas kimppalenkkeilyä.

Justuskin on ollut etevä, vaikka sen kanssa ei olekaan treenattu niin huimasti ja tavoitteellisesti. Kaukot oli äsken taas täydelliset, täytyy vaan itse muistaa lopettaa kun menee hyvin. Metallikapula otetaan jo suuhun ja sitä voi jopa noutaa, HURRAA!!! Luoksetulon seis toimii nyt paremmin, samoin kontaktin kestävyys on hetkellisesti ainakin parantunut. Jos kisoihin voisi mennä extempore, niin nyt olisi sen aika.