Treenirintamalla on hiljaista. Ulkokauden vikat treenit jäi väliin, kun mulla ei energiaa riittänyt muuhun kuin töissäkäyntiin. Nyt on hallikausi juuri alkanut ja tokoillaan tiistaisin. Varmaankin vuorottelen koirien kanssa, jotta a) jaksaa, b) saa keskityttyä rauhassa yhteen koiraan kerrallaan. Katsotaan miten monta kertaa ehtii vielä käydä... Justun kanssa pidetään taukoa agista, jatketaan sitten vuodenvaihteen jälkeen. Marraskuussa olisi tokokisat mutta taitaa olla viisainta jättää ne väliin, vaikka tekisi mieli mennä

Koiria on saanut harjata ahkeraan. Yleensä se tuppaa unohtumaan ja teen aika harvakseltaan, mutta molemmista lähtee nyt niin kauheasti karvaa, että pakko on useampaan kertaa viikossa vetää harjalla karvojen lattialta keruun ja lähes joka päiväisen imuroinnin lisäksi. Nupustakin olen harjannut vaikka kuinka ja paljon pohjavillaa, vaikka sillä ei muutenkaan ole karvaa juuri lainkaan. Lisäksi innostuin parturoimaan koirien jalat ja mahan alustat, jotta eivät keräisi niin paljon hiekkaa lenkillä. Niistä tulikin yllättävän siistit, vaikka näyttävätkin näin seuraavana päivänä vielä ihan kynityiltä. Parin viikon päästä ei varmaan niin pahasti enää huomaa.

Justusta löytyi eilen myös tämän kesän tai pitäisikö sanoa tämän vuoden eka punkki. Eilen juuri ennen nukkumaan menoa rupesin katsomaan että mikä ihme sillä poskessa möllöttää. Oli huono valo ja ajattelin ensin että poski on vaan jotenkin hassusti rytyssä. Mutta ei, kyllä se oli sellainen yökköläinen punkki... Jani onneksi meillä hoitaa hienosti tuon poiston, kun mua ne lähinnä yrjöttää. Tein sitten vielä molemmille kunnon rapsutus punkkitarkastuksen, toistaiseksi niitä ei enempää löytynyt. Täytyy pohtia vieläkö sitä pitäisi laitta yksi satsi punkkimyrkkyä molempien niskaan.

Nuppu on toipunut leikkauksesta hienosti, ja karvat alkavat pikkuhiljaa kasvaa takaisin mahaan ja selkään epiduraalin kohdalle. Painokin on pysynyt nyt hallinnassa, ellei ole jopa vielä hieman laskenut, kun olen koittanut pitää tiukasti huolen ettei saa määräänsä enempää.

Mutta yksi ihmeellinen piirre on kyllä ilmestynyt: nukkuessaan tms Nuppu on herkempi. Esim yhtenä iltana menin myöhään nukkumaan, ja Nuppu oli vallannut sängystä mun tyynyn. Tönäsin ja sanoin että Nuppu jalkoihin. Nukkui tosi sikeästi, tönäsin uudestaan ja komensin kuuluvammin. Nuppu havahtui hereille, ja murahti siinä samalla. Noh, neiti lensi aika nopeasti lattialle ja oli aika nolona. Samana yönä N oli sitten jossain vaiheessa tullut takaisin jalkopäähän, ja Justun hyppäessä mun viereen, Nuppu ärähti sitten Justulle.

Ajattelin tuolloin, että tämä johtuu varmaan vielä leikkauksesta kun taisi olla viikko sen jälkeen. Että Nuppuun on varmaan sattunut tai jotain. Tänään Justulle ärähdys toistui - kaksi kertaa ja ihan vaan koirien nukkuessa lattialla. Kummallakaan kertaa en nähnyt tarkkaan mitä tapahtui, Justus vähän piipitti ja sen jälkeen kuului Nupun ärähdys. Sanoin molemmille vaistomaisesti että nyt sitten riittää ja olivat noloina. Mutta on kyllä outoa, kun ei Nuppu ennen ole tuollainen ollut. Juoksun jälkeen on ärähtänyt Justulle jos se on jotain yrittänyt, mutta sekin vain muutama päivä kotiin paluun jälkeen.

Mutta mutta, eiköhän tämä kuitenkin nyt johdu vielä leikkauksesta. Nuppu muistaa kivun ja varoo olemistaan sen takia. Ja kestäähän se hetken ennen kuin hormonitasapaino taas löytyy. Että enpä vieläkään asiasta sen enempää huolestu, kun on kuitenkin muuten kiltti ja nöyrä, ja nolona aina kun huomaa tehneensä väärin.

Koirat on saaneet meillä nukkua sängyssä, mutta väistää on pitänyt jos on käsketty ja samoin menty kiltisti lattialle jos niin on sanottu. Asiasta ei ole tarvinnut keskustella. Ja muutenkin olen alkanut niitä enemmän komentaa pois mun vierestä, kun nukkuminen tämän mahan kanssa on sinällään jo jokseenkin työlästä, saati että siinä vieressä kihnuttaa kaksi koiraa ja kissa. Ja hyvin sekin on mennyt jakeluun ettei aina voi olla vieressä. Arvostavat enemmän aamuhetkiä, joilloin saa köllöttää kainalossa rapsuteltavana